Vuosi 2012

Vuoden päätteeksi on hyvä katsoa taaksepäin mennyttä vuotta. Mitä siltä odotettiin ja mikä oli toteutuma. Tässä joitakin keskeisiä tunnuslukuja.


Valtion verotulot

 Alkoholijuomien, makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien veroja korotettiin jälleen vuodelle 2012. Lisäksi mm. pääomaveroja kiristettiin, kotitalousvähennystä pienennettiin, asuntolainojen korkovähennystä nipistettiin, perintöveroa kiristettiin, henkilöyhtiöiden ja toiminimien verotusta kiristettiin, lehdille tuli arvonlisävero, kampaamojen arvonlisäveroa kiristettiin ja autoveroa kiristettiin. Näillä kiristyksillä pitäisi valtion tulopuoli saada varmasti kuntoon.

Mutta kuinka kävi?

Tässä valtion verotulojen ja veronluonteisten tulojen 12 kuukauden kumulatiivinen kehitys valtiokonttorin tilastoista.

Valtion verotulot 2010 - 2012

 

Valtion verotulot kääntyi laskuun toukokuussa 2012 merkittävistä veronkiristyksistä huolimatta. Lasku jatkuu. Merkittäviä veronkiristyksiä tulee jälleen vuonna 2013. Arvonlisäveroa kiristetään heti vuoden alusta prosenttiyksikön. Ostovoima eli elintaso kuitenkin laskee, BKT laskee ja kotitalouksien velkaantumisaste on erittäin korkea. Siten aleneva valtion verotulokertymä ei välttämä oikene vuonna 2013.

”Valtion verotulot kääntyi laskuun toukokuussa 2012 merkittävistä veronkiristyksistä huolimatta.”

Valtion menot

Oheinen graafi kuvaa valtion menojen 12 kuukauden kumulatiivista kehitystä. Hallitusohjelmaan kuului menoleikkaukset. Oheinen graafi osoittaa kuitenkin, että menot kasvavat tasaisesti kaiken aikaa. Julkinen hallinto on siis täysin kyvytön hillitsemään alati kasvavaa menotaakkaa.

Valtion menot 2010 -2012

Marraskuun 2012 kumulatiivinen 12 kuukauden valtion menot oli 52 700 miljoonaa euroa. Marraskuun 2012 kumulatiivinen 12 kuukauden valtion tulot oli 38 400 miljoonaa euroa. 14 200 miljoonaa euroa joudutaan siis kattamaan uuden velan nostamisella. Ensi vuoden budjetista joudutaan näillä näkymin kattamaan noin 30 % uudella lainalla. Veronkiristykset voivat kuitenkin taantumassa entisestään pahentaa tilannetta tuhoamalla tuottavaa työtä.

”Julkinen hallinto on täysin kyvytön hillitsemään alati kasvavaa menotaakkaa. Ensi vuoden budjetista joudutaan näillä näkymin kattamaan noin 30 % uudella lainalla.”

Tässä vielä samassa graafissa valtion sekä menot että tulot. Graafi näyttää kuinka menojen ja tulojen erotus on jälleen ratkennut kasvuun. Tulojen ja monojen erotuksen kasvu jatkuu todennäköisesti vuonna 2013.

Valtion menot ja tulot 2010- 2012

Työttömyys

Työministeriö ylläpitää tilastoa työnhakijoista. Marraskuun luvut ovat tuoreimmat. Marraskuussa 2011 työttömiä työnhakijoita, tukitoimenpiteillä sijoitettuja, työvoiman ulkopuolisia työnhakijoita ja työttömyyseläkettä saavia työnhakijoita oli yhteensä 454 914 henkilöä. Vastaava luku vuoden 2012 marraskuussa oli 517 875. Näin laskien työttömyysaste vuoden 2012 oli 19,3 % ja vuoden 2011 marraskuun työttömyysaste oli 17,0 %. Nousua siis oli yli kaksi prosenttiyksikköä.

Virallinen tilastokeskuksen työttömyysaste oli vuoden 2012 marraskuussa 7,3 prosenttia. Tilastokeskuksen luku perustuu ILOn suosituksiin, ja siinä jätetään työttömistä kaikki sellaiset tosiasialliset työttömät pois, jotka eivät hae itse aktiivisesti töitä. Näitä ovat mm. työttömyysputkessa olevat, muut työvoiman ulkopuoliset ja tukitoimenpiteillä sijoitetut.

ILOn suositukset aiheuttavat valtavat erot työttömyysasteissa maiden välillä, vaikka tosiasialliset erot työttömyydessä olisivat olemattomat. Tämä johtuu siitä, että osassa maita työttömyysturvan ehtona on rekisteröityminen työttömäksi ja aktiivinen työn hakeminen. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa ei tällaista rajoitetta yleisesti ole, jolloin erittäin korkea työttömyysaste voidaan hävittää tilastoista haluttaessa vaikka täystyöllisyydeksi (esim. lisäämällä työttömyyseläkeläisiä).

Työvoimapula joillakin aloilla ja samanaikainen valtava työttömien työvoimareservi ovat jo vuosikymmeniä vanha ongelma pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Ongelma on edelleen pahenemassa.

Mikään totuus ei työministeriön tilastoistakaan laskettu työttömyysaste ole, vaikka se kuvaa tosiasiallista työttömyyttä merkittävästi paremmin kuin virallinen työttömyysaste. Työministeriön tilastoihin on tilastoitu ainoastaan ne työttömät, jotka ovat rekisteröityneet työnhakijoiksi. Kaikki eivät rekisteröidy työnhakijoiksi. EVAn mukaan vuonna 2010 pelkästään syrjäytyneitä 15-29 -vuotiaita nuoria oli yhteensä 51 300. Näistä 32 500 nuorta ei ole rekisteröitynyt työttömiksi työnhakijoiksi, mutta he eivät käy koulua eivätkä ole työssä. Nämä pahoinvointia kuvaavat luvut ovat valtavia pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa.

”Työttömyysaste vuoden 2012 oli 19,3 % ja vuoden 2011 marraskuun työttömyysaste oli 17,0 %. Nousua siis oli yli kaksi prosenttiyksikköä.”

Valtion velka

Valtion euromääräinen velka lisääntyi vuoden 2011 marraskuun 79,7 miljardista eurosta vuoden 2012 marraskuun 84,2 miljardiin euroon. Likvidit varat olivat vuoden takaisella tasolla marraskuussa. Velkaantuminen ei ollut niin nopeaa kuin olisi voinut olettaa, mutta joka tapauksessa kehitys oli negatiivista ja jatkuu negatiivisena. Koko julkisyhteisöjen velka oli syyskuun lopussa 99,0 miljardia euroa.



Kauppatase

Vuoden 2012 kauppatase pysyi alijäämäisenä, ja alijäämä oli vuoden 2011 tasoa. Aikavälillä 11.2010 – 10.2011 kauppataseen alijäämä oli 2809 miljoonaa euroa. Aikavälillä 11.2011 – 10.2012 kauppataseen alijäämä oli 2607 miljoonaa euroa. Samoilla aikaväleillä sekä tuonti että vienti säilyivät lähes ennallaan. Tilanne ei siis pahentunut, mutta ei myöskään helpottanut.

Vuonna 2011 vaihtotaseen vaje oli 2 167 euroa. Vaje säilynee vuonna 2012 suurin piirtein ennallaan. Ohessa tuonti ja vienti graafina.

Tuonti ja Vienti 2010 - 2012

Kotitalouksien velkaantuminen

Kotitalouksien lainanotto vuoden 2012 toisella neljänneksellä liki kaksinkertaistui edellisestä neljänneksestä 2,3 miljardiin euroon. Näin kotitalouksien velkaantumisaste jatkoi tasaista nousuaan saavuttaen 117,8 prosentin tason. Kauas on jäänyt edellinen noin 88 % velkaantumisaste-ennätys vuodelta 1989 ennen 1990-luvun lamaa.

Kotitalouksien velkaantuminen kasvattaa taloudellista toimeliaisuutta nyt, mutta syö tulevaisuuden kasvua. Erittäin korkea velkaantumisaste myös altistaa radikaalille korjausliikkeelle seuraavan pankkikriisin yhteydessä. Tilanne on kokonaisuutena erittäin negatiivinen ja erittäin herkkä korkojen nousulle.

Kotitalouksien rahoitusvarat olivat vuoden 2012 toisella neljänneksellä noin 220 miljardia euroa. Nämä muodostuivat pääasiassa muista osakkeista ja osuuksista (esim. oma yritys), vakuutussaamisista (esim. eläkevakuutus), noteeratuista osakkeista ja rahasto-osuuksista. Vain pienellä osalla kotitalouksista on näitä omaisuuslajeja, joten kotitalouksien rahoitusvarat keskittyvät pienelle osalle kotitalouksia. Pääosalla kotitalouksia rahoitusvarat ovat olemattomia.



Odotukset vuodelle 2012 ja toteutuma

Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ennusti Suomen BKT:n kasvavan tänä vuonna 2,1 prosenttia syksyllä 2011. Taantuma vältetään PTn mukaan ja positiivista kehitystä nähdään lähes joka rintamalla. PTn ennuste oli synkkä maailman taloudelle, mutta Suomea se jälleen kerran ei PTn mukaan koske juurikaan. Erityisesti USAn talouskehitystä PT piti hyvin synkkänä ennustaen taantumaa ja työttömyyden kasvua. USAn vuoden 2012 ennuste on nyt 2,1 % ja työttömyys on alentunut.

Taantumahan sieltä Suomeen tuli ja tuorein VMn ennuste vuodelle 2012 on -0,1 % taantuma. Kaikki merkittävät talouden tunnusluvut näyttävät joko negatiivisen kehityksen jatkuneen vuonna 2012 tai niiden pahenemista. Kansatalous velkaantuu, julkinen sektori paisuu ja yksityisen sektorin tuottavin osa kutistuu.

”Kaikki merkittävät talouden tunnusluvut näyttävät joko negatiivisen kehityksen jatkuneen vuonna 2012 tai niiden pahenemista.”

”Lopulta laskun kuittaa Valtionkonttori eli veronmaksajat”

Esimerkkinä julkisesta kirjanpidosta otan tässä Kunta-asunnot Oy:n selvitystilan. Kunta-asunnot Oy on v. 2001 perustettu valtakunnallinen vuokra-asuntoyhtiö, joka vuokraa asuntoja 30 eri paikkakunnalla. Asuntoja on yhteensä noin 9 000. Yrityksen omistajina on 39 kuntaa.

Konsernin liikevaihto oli 60,2 M euroa vuona 2011, ja sillä on velkaa yli 300 miljoonaa euroa. Tuosta velkataakasta yritys ei enää selviä. Yritys huutaa kuntia apuun. Ellei Kunta-asunnot selviä velkataakastaan, kaatuu yritys valtion syliin veronmaksajien selvitettäväksi.

Koska näitä yrityksiä ei lasketa julkiseen kirjanpitoon, kirjanpidon mukaan tällaisia yllättäviä riskejä veronmaksajille ei pitäisi tulla lainkaan. Kuitenkin tällaisia Kunta-asunnot Oy:n kaltaisia yrityksiä, jotka ovat kokonaan julkisen sektorin omistuksessa on Suomessa lukemattomia – siis tuntematon määrä. Jokainen näistä tuo huonoina aikoina oman lisäriskinsä kuten Kunta-asunnot Oy nyt.

Näiden julkisessa omistuksessa olevien yritysten ja julkisesti tuetun kolmannen sektorin lisäksi pankit pitäisi laskea kuuluvaksi julkiseen sektoriin. Tämä siksi, että pankkien taseet näyttävät olevan Länsi-Euroopassa viime kädessä veronmaksajien vastuulla. Tällaisella kirjanpidolla saisimme kokonaiskuvan julkisen sektorin koosta ja siihen liittyvistä riskeistä. Nyt emme tätä tiedä eikä kukaan näytä olevan kiinnostunut asiaa selvittämään. Voisi osoittautua, että julkinen velka ei ehkä olekaan noin 100 miljardia euroa Suomessa vaan aivan jotain muuta. Tämän päälle tulevat vielä eläkevastuut.

Valtion takauskanta oli vuonna 2005 noin 9 miljardia euroa. Tämän vuoden syyskuun lopussa valtion takauskanta oli 29,5 miljardia. Valtion takauskannasta 40 prosenttia muodostuu yrityksille myönnetyistä takauksista. Asuntoyhtiöille myönnettyjä takauksia on 26 prosenttia ja ulkomaille myönnettyjä 19 prosenttia takauskannasta. Loput 15 prosenttia valtion takauskannasta jakautuu kotitalouksien, rahoitus- ja vakuutuslaitosten sekä julkisyhteisöjen kesken.

Sen lisäksi, että valtio vastaa omista veloistaan kriisioloissa, se joutuu vastaamaan yhä laajemmin myös yksityisen sektorin veloista kuten takauskannan voimakas kasvu osoittaa. Vastuut eivät rajoutu pelkästään kotimaahan vaan takausista 19 % on myönnetty ulkomaille.

Julkisen sektorin jättimäinen koko vanhoillis-sosiaalidemokratiassa tai itse asiassa julkisen sektorin jättimäisen tuntematon koko aiheuttaa järjestelmän romahtaessa huomattavasti totaalisempaa tuhoa täällä kuin Kreikassa nyt. Julkinen sektori ulottuu kaikkialle ja kaikkeen. Siksi tuhokin ulottuu kaikkialle ja kaikkeen aivan kuten Neuvostoliiton romahtaessa Venäjällä 1990-luvun alussa.

Liikalihavuus tappaa – myös kansakunnat

Euroopan keskuspankki julkaisi marraskuussa 2011 paperin otsikolla ”Economic performance and government size”. Empiirisessä analyysissä oli mukana 108 maata vuosilta 1970 – 2008.

Johtopäätelmät olivat selviä. Julkisen kulutuksen kasvulla on merkittävä negatiivinen vaikutus reaaliseen taloudelliseen kasvuun. Mitä suurempi julkinen sektori sen hitaampaa bruttokansantuotteen kasvu on. Tämän voi ilmaista myös siten, että nykyinen länsimaiden erittäin hidas taloudellinen kasvu verrattuna kehitys- ja kehittyviin maihin ei aiheudu niiden kehitysasteesta tai pääsääntöisesti edes niiden kilpailukyvyn puutteesta vaan ensisijaisesti ylipaisuneesta julkisesta sektorista.

”Julkisen kulutuksen kasvulla on merkittävä negatiivinen vaikutus reaaliseen taloudelliseen kasvuun.”

Tutkimus tarkasteli myös instituutioiden laatua. Instituutioiden laadulla on positiivinen vaikutus talouskasvuun. Näin ollen laadukkailla instituutioilla voidaan jossakin määrin ehkäistä julkisen sektorin negatiivista vaikutusta talouskasvuun. Kuitenkin, instituutioiden laadun positiivinen vaikutus heikkenee julkisen sektorin paisuessa.

Tutkimus sanoo, että ”Julkisen sektorin kulutuksella on johdonmukaisesti haitallinen vaikutus talouskasvuun riippumatta kohdemaista (OECD, kehittyvät ja kehitysmaat)”. Suuren julkisen sektorin ja nopean talouskasvun yhdistelmä ei siis ole mahdollinen.

Toinen tutkimus osoittaa, että 10 % kasvu julkisen sektorin menoissa suhteessa bruttokansantuotteeseen hidastaa vuosittaista reaalista talouskasvunopeutta yhden prosenttiyksikön.

Historiallisesti kautta maailmanhistorian julkiset sektorit ovat alkuvaiheessaan pienenä ollessaan edesauttaneet talouden ja siviilielämän kehitystä suotuisasti, mutta hyvin pian niistä muodostuu parasiitteja, jotka imevät kaiken elämän ympäriltään. Tästä seuraa lopulta siirtymävaihe, joka merkitsee usein sisällissotia, vallankumouksia tai -kaappauksia, taloudellista romahdusta tai muuta tämän kaltaista. Siirtymävaiheen jälkeen uusi sivilisaatio aloittaa alusta jälleen.

Länsimaat ovat nyt selkeästi tässä siirtymävaiheessa. Siirtymävaiheen pituutta on mahdotonta arvioida. Pohjoismaissa tämä ilmenee mm. siten, että näissä maissa julkiset sektorit eivät voi enää kasvaa veroja korottamalla. Esimerkiksi tämän vuoden kovat veronkorotukset käänsivät jo keväällä verotulot laskuun Suomessa. Nykyisenkin julkisen sektorin koon ne voivat ylläpitää vain lainarahalla. Tästä huolimatta julkinen sektori hankkii itselleen yhä uusia tehtäviä puuttuen aina vain syvemmällä yksityisen ihmisen elämään rajoittaen samalla yhä selvemmin ja jyrkemmin yksilön ihmisoikeuksia.

Olen paljon miettinyt tätä kansakuntien kehitysvaiheiden problematiikkaa, ja olen sitä mieltä, että nykyisen kaltainen länsimainen yhteiskuntajärjestys ei voi muuttaa tätä maailmanhistoriassa nähtyä kehitysvaiheiden kiertokulkua. Se ei itse asiassa ole muuttanut mitään olennaista verrattuna aikaisempiin siviilisaatioihin. Sanan demokratia hokeminen ei tee länsimaisista yhteiskunnista oleellisesti tai lainkaan kansanvaltaisempia kuin aikaisemmat aatelisto, kuningas- tai keisarivaltaiset yhteiskuntajärjestykset olivat.

Tämän johdosta olen kehitellyt omia malleja, joilla ehkä todella voitaisiin välttää nämä erittäin epäinhimilliset epävakaat siirtymävaiheet. Mallit muuttavat täysin nykyisen käsityksen julkisesta sektorista tai valtiosta. Tämä on kuitenkin oman juttunsa arvoinen aihe.

http://www.ecb.int/pub/pdf/scpwps/ecbwp1399.pdf





Sivilisaatioiden tuhoutuminen kompleksisuuden kasvun näkökulmasta

Antropologi Joseph Tainter teoksessaan The Collapse of Complex Societies katsoo, että yhteiskuntien kompleksisuus kasvaa ongelmanratkaisun kautta. Ongelman kohdatessaan julkinen valta kasvattaa yhä uusia infrastruktuurin, instituutioiden, byrokratian ja sääntelyn kerroksia. Tämä sitoo yhä enemmän resursseja julkisen vallan käyttöön. Kompleksisuuden kustannukset henkeä kohtia kasvavat.

Samalla kun yhteiskunnan kompleksisuus kasvaa investoinneista saatava lisähyöty heikkenee. Tainter määrittelee alenevan rajahyödyn lain. Yksinkertaisen yhteiskunnan investoinnit tuottavat suuren hyödyn. Yhteiskunnan kompleksisuuden kasvaessa lisäinvestoinnit eivät enää tuota rajahyötyä. Tällöin yhteiskunta Tainterin mukaan romahtaa. Yhteiskunta on menettänyt kykynsä ratkaista ongelmia lisäämällä kompleksisuutta.

Otan tähän esimerkin pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Kuten järjestelmän nimikin antaa ymmärtää, pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa perheyksikkö ja lapsiperheet voivat huonosti. Tähän alituisesti vuosikymmenestä toiseen jatkuvaan pahoinvoinnin kasvuun järjestelmä vastaa lastensuojelulla.

Lastensuojelun pääasiallinen ja käytännössä ainoa työväline on lasten huostaanotto. Avohuolto on käytännössä huostaanoton tutkintavaihe. Lasten huostaanotot ovatkin kaksinkertaistuneet vuodesta 1991 vuoteen 2010. Vuoden 2010 lopussa oli 17 064 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Määrä on kasvanut jokaisena vuotena lukuun ottamatta yhtä vuotta. Vuoden 2010 aikana huomattavasti useampi lapsi oli ainakin jonkin aikaa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Määrä oli noin 25 000 lasta eli noin 2,5 % lapsipopulaatiosta. Nämä luvut ovat tiettävästi maailman korkeimmat. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli vuonna 2010 yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta. Tämä on 11 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kasvu on siis rajua.

Rajahyödyn selvittämiseksi lastensuojelun investoinneissa on selvitettävä huostaanoton vaikuttavuus eli laatu. Siitä on nyt Ruotsissa tehdyn laajan tutkimuksen avulla tietoa. Lastensuojelu kutsuu huostaanottoa ”korjaavaksi ja korvaavaksi” hoidoksi.

7.11.2012 Ruotsin valtiopäivät päätti antaa korvauksia niille vuosina 1920 – 1980 huostaanotetuille lapsille, jotka olivat kärsineet vakavasta väkivallasta ja väärinkäytöksistä sijaishuollossa ollessaan. Korvaussumma oli 250 000 kruunua. Päätös perustui tutkimukseen, johon osallistui 1035 lapsuudessaan huostaanotettua henkilöä. Tutkimus käsitti alun perin vuoteen 1996 asti sijaishuollossa olleet, mutta myöhemmin tutkimus rajattiin vuoteen 1980.

Tutkimuksen tulokset: 53 % lapsista oli joutunut seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi sijaishuollossa, kaikki eli 100 % olivat kokeneet vähintään jonkin asteista väkivaltaa mutta useimmiten kidutusta muistuttavaa tai selkeää kidutusta. Esimerkit ovat sellaisia, että lapsia on sidottu kiinni, jonka jälkeen heitä on hakattu päähän tai vartaloon lyömäaseella. Kidutus on saattanut olla päivittäistä tai jopa alituista. Huostaanotettujen lasten jatkoelämä sijaishuollon jälkeen on sen mukainen kuin voi olettaakin eli hyvin synkkä. Aikavälillä 1980 – 1996 lasten elämä sijaishuollossa ei ollut helpottunut. Tästä aiheesta kirjoitan ihan oman jutun, koska asian erittäin suuresta yhteiskunnallisesta merkittävyydestä huolimatta asian ympärillä leijuu lähes täydellinen mediahiljaisuus.

Mikä siis on rajahyöty lastensuojeluun sidotuille investoinneille? Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntien investoinnit lastensuojeluun kasvavat alituisesti. Tuottavatko merkittävät investoinnit lastensuojeluun sellaista taloudellista ja inhimillistä hyvinvoinnin lisäystä, että nämä investoinnit ovat perusteltuja? Tämän laajan tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastensuojelu on aiheuttanut lastensuojelun piiriin joutuneille lapsille suunnatonta ja sanoinkuvaamatonta inhimillistä hätää. Kukaan ei tiedä, mitkä ovat ne taloudelliset kustannukset, jotka seuraavat näiden lasten tuhoamisesta. Tästä huolimatta pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat investoivat lastensuojeluun aina vain enemmän.

Sikäli esimerkkini on tainterilaisittain huono, että ei voida osoittaa, että lastensuojelulla olisi koskaan saavutettu inhimillistä tai taloudellista hyötyä. Näin voi toki olla yksittäisen lapsen kohdalla, mutta sitä on mahdoton todentaa luotettavasti. Rajahyöty lastensuojelussa on siis aina ollut negatiivinen.

Tämä on esimerkki siitä kuin totalitaristisessa järjestelmässä investoinnit voivat kohdentua hyvin sairaalla tavalla tuottaen lähes yksinomaan negatiivista rajahyötyä. Tällaisia investointeja julkiset vallat toki harrastavat muitakin kuin lastensuojelua. Sosialistisissa järjestelmissä sisäinen turvallisuus on tällainen investointikohde. Neuvostoliitossa lähes kaikki investoinnit pyörivät kahden aihealueen ympärillä: sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa lastensuojelu nähdään osittain sisäisen turvallisuuden investointina. Tosiasiassa se heikentää sisäistä turvallisuutta.

Lama yllättää jälleen

Teollisuuden suhdannenäkymät painuivat tuoreimmassa EK:n suhdannebarometrissa lähelle finanssikriisin alun vuoden 2008 synkimpiin näkymiin. Saldoluku sai arvon -32, kun vuoden 2008 syvin lukema teollisuudessa oli noin -40.

Nyt kulmakerroin alas on huomattavasti jyrkempi kuin finanssikriisin alussa. Teollisuuden saldoluku laski negatiiviseksi jo vuoden 2007 kesällä ja alamäkeä pohjalle kesti yli vuoden. Nyt teollisuuden saldoluku laski negatiiviseksi vasta kesällä 2012. Meno on huomattavasti jyrkemmin alas kuin vuonna 2008.

Näkymien äkillinen syvä huononeminen ei vielä tarkoita sitä, että ensi vuonna mennään BKT:ssa yhtä syvälle kuin vuonna 2009, mutta nykyiset talousennusteet vuodelle 2009 vaikuttavat nyt tolkuttomalta toiveajattelulta.

Esimerkiksi Palkansaajien Tutkimuslaitos PT arvioi keväällä ensi vuoden kasvuksi 2,6 %, ja vielä syksylläkin PT arvioi ensi vuoden kasvuksi 2 %. Vuoden 2009 ennustevirheet olivat luokkaa 8 prosenttiyksikköä. Jälleen kerran nähdään, että ennustelaitokset tulevat korjaamaan ennusteitaan erittäin hitaasti, ja ennustevirheet ovat valtavia. Vanha hyvä kansansananparsi ”Ei koske Suomea” täytynee ottaa jälleen käyttöön.

Rakentamisessa (saldoluku -48) ja palveluissa (saldoluku -19) on vielä matkaa finanssikriisin alun syvimpiin lukuihin, mutta nekin laskevat jyrkemmin tai yhtä jyrkästi kuin vuosina 2007-2008.

Euroopan pankkiviranomainen EBA ja kymmenen kriisipankkia

Euroopan pankkiviranomaisen EBA löysi tänään julkaistussa paperissa peräti 10 kriisipankkia Euroopasta. Kuusi näistä sijaitsee Kreikassa. Yhtään espanjalaista kriisipankkia EBA ei löytänyt.

Euroalueen valtionvarainministerit ovat sopineet 100 miljardin pankkituesta espanjalaisille pankeille. Kuitenkin EBA:n mielestä espanjalaiset pankit ovat hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Turhaanko näitä pankkitukia maksetaan?

EBA on tullut tunnetuksi ”tiukoista” pankkien stressitesteistään. Taannoisessa stressitestissä EBA totesi irlantilaisten pankkien Allied Irish Bank (AIB), Bank of Ireland (BoI) ja Anglo Irish Bank -pankkien olevan hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Heti stressitestin jälkeen Irlannin hallitus loi pankeille uuden jättipankkitukipaketin.

Björn Wahlroos sanoo, että ”että iso osa eurooppalaispankeista on konkurssikypsiä”. Loistavassa linjassa nämä eri toimijoiden lausumat ovat. Uskon, että Wahlroos on pidemmässä juoksussa oikeassa kriisin jatkuessa vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kyse on luokkaa 30 000 – 50 000 miljardin euron omaisuusmassasta, josta kriisiolosuhteissa ongelmasaatavien kokonaisluokka saattaa nousta 5 000 – 10 000 miljardiin euroon. Siis lukuisat tai lukemattomat 100 miljardin euron pankkitukipaketit odottavat saajiaan. Mikään ERVV-viritys (Euroopan rahoitusvakausväline) ja myöhemmin EVM (Euroopan vakausmekanismi) ei riitä näiden maksamiseen ilman jatkuvaa rahaston paisuttamista.

ERVV:n takuumiehiä ovat euroalueen valtiot. ERVV rahoittaa tulevaisuudessa kaatuvat valtiot, jotka siis nämä valtiot takaavat ERVV:n toiminnan. ERVV siis rahoittaa jatkossa pankkien ja kaatuvien valtioiden toiminnan, joista siis valtiot takaavat taas ERVV:n toiminnan. Loistava kehä. Mielenkiintoista seurattavaa ERVV:n luottoluokituksen kehitys on jatkossa. Tähän ei voi muuta lisätä kuin, että heh heh.

Valtion verotulot hiipuvat

Vuonna 2009 valtion tuloverotuotot ja arvonlisäverotuotot romahtivat. Vuonna 2007 valtio keräsi tuloveroja 14 384 miljoonan edestä. Vuonna 2011 tuloverotuotot olivat enää 11 057 miljoonaa euroa eli edelleen 23 % matalammalla tasolla kuin vuonna 2007.

Vuonna 2007 valtio keräsi arvonlisäveroa 15 054 miljoonalla eurolla. Vuonna 2011 arvonlisäveroa kerättiin 16 915 miljoonaa euroa. Arvonlisäveron tuotto on toipunut, mutta tähän sisältyy prosenttiyksikön verokannan kiristys. Vuoden 2011 tiedot ovat ennakkotietoja.

Tuloverotuotot lähtevät jälleen tänä tai ensi vuonna laskuun. Valtio joutuukin jatkossa tasaisin väliajoin kiristämään arvonlisäveroa. Loputtomasti tätäkään ei voi tehdä kasvavin verotuotoin. Uuden nettolainan osuus valtion budjetista lähtee jälleen nousuun viimeistään ensi vuonna.

Virossa keskustellaan tuloveron poistamisesta

Virossa keskustellaan tuloveron poistamisesta ja sen korvaamista varallisuusverolla. Viro on hyvin poikkeuksellinen euromaa. Viron julkinen talous on lähes velaton ja se on tasapainossa. Verotus on alhainen. Viron BKT kasvoi viime vuonna 8,3 %. Kasvuvuosina vuodesta 1995 lähtien Viron talous on kasvanut 6,7 – 13,3 % vuosivauhtia.

Virossa toimii noin 5000 suomalaisyritystä (noin 10 % Viron yrityskannasta), ja suomalaisyritysten määrän kasvu on erittäin kovaa. Jos tuloveron poistaminen tai merkittävä alentaminen toteutuu, Viro vetää jatkossa muitakin kuin yrityksiä. Suomalaiselle työnantajalle Suomeen työtätekevät freelancerit ja etätyöntekijät erityisesti pääkaupunkiseudulta tuntevat jatkossa entistä suurempaa houkutusta Viroon.

Käytännössä tämä merkitsee ennen kaikkea sitä, että verohirttosilmukka vanhoillissosiaalidemokratioiden ympärillä kiristyy entisestään. Suomi ei ole kaikilta osin viime aikoina pysynyt verokilvassa edes maailman kireimpiin verottajiin kuuluvan kansankodin perässä. Täällä Suomessa mennään perinnereseptillä eli verotuksen kiristämisellä. Yhä useammin tämä johtaa laskeviin verotuottoihin.

Viron BKT:n kasvuluvut vuosina 1995 – 2011 ovat: 8.7, 7.6, 13.3, 7.8, 0.7, 10.3, 6.7, 7.0, 8.2, 6.7, 9.1, 10.3, 7.7, -4.0, -14.0, 3.4, 8.3

http://www.ap3.ee/?PublicationId=a7b07221-59f1-4da0-bccf-973e34fc2a42

http://www.ap3.ee/article/2012/10/2/mois-tulumaksu-kaotamine-on-nagu-tasuta-bussisoit

Kotimaisten pankkien peruspankkitoiminnan tuotto romahtanut

Pitkään levy on toistanut sitä, kuinka hyvässä kunnossa kotimainen pankkitoimintamme on (Näin varmasti onkin – toistaiseksi). Lisäksi viime syksystä lähtien pankit ovat rivakasti nostelleet korkomarginaalejaan. Tämän luulisi entisestään parantavan pankkien tuloksentekokykyä.

Toisin kävi. Rahoituskate eli korkokate laski 51 prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavaan neljännekseen. Edelliseen neljännekseen verrattuna rahoituskate laski 47 prosenttia. Rahoituskate on laskenut jyrkästi koko vuoden. Rahoituskate sisältää saamisten ja velkojen sekä leasingtoiminnan sopimuksen mukaisen katteen. Rahoituskate kuvaa niin sanotun peruspankkitoiminnan tuottoa.

Rahoituskatteen supistumista selitetään lähinnä korkokulujen kasvulla. Kotimaisten pankkien korkokulut olivat neljänneksen aikana 1,4 miljardia euroa, mikä on 476 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Pankkien tulos ei kuitenkaan ole romahtanut, sillä se mitä peruspankkitoiminnassa menetettiin saatiin takaisin huimalla tulosparannuksella arvopaperikaupassa ja valuuttatoiminnoissa. Arvopaperikaupan ja valuuttatoiminnan nettotuotot olivat neljänneksen lopussa 688 miljoonaa euroa, mikä on 767 prosenttia enemmän kuin vuoden 2011 toisella neljänneksellä ja 123 prosenttia enemmän kuin edellisellä neljänneksellä.

Edelleen luottotappiot ovat olemattomalla tasolla. Samoin edelleen luottokanta paisuu rajua tahtia. Pankkien taseet kasvoivat 24 prosenttia vuoden takaisesta. Velkakuplan puhkeaminen ajoittuessa korkojen nousuun, pankkikriisi tulee myös Suomessa iskemään kaikesta päätellen nopeasti ja lujaa ottaen huomioon sen, että pankit eivät näytä pystyvän pitämään peruspankkitoimintaansa hyvässä tuloskunnossa edes olemattomien korkojen ja olemattomien luottotappioiden aikana.

Velkaantumisen kiihdyttäminen ratkaisee velkaongelman?

Kautta länsimaailman vuonna 2007 alkanut finanssikriisi sai hallitukset velkaelvyttämään taloutta. Jo entuudestaan lännessä oli maailman velkaisimmat kansantaloudet. USA:n mallin mukaan uskottiin tulevan talouskasvun taittavan velan aikanaan laskuun.

Toisin tulee käymään. Velkaelvytys kiihdyttää luonnollisesti velkaantumista. Talouskasvu kyllä kiihtyy tai länsimaailman ollessa kyseessä talouden alamäki loivenee. Velan kasvusta seuraa kuitenkin ennen pitkää lainanhoitokulujen kasvu. Lainanhoitokulujen kasvu pienentää talouskasvua tulevaisuudessa.

Ongelma on se, että todennäköisesti yhä useampi valtio on ylittänyt sen tuntemattoman kohtalokkaan velan määrän rajan, jolloin velkaongelmaa ei enää voi hoitaa pois tulevalla talouskasvulla.

Tämä velan määrän raja riippuu oleellisesti kansantalouden kilpailukyvystä. Kilpailukyvyllä tarkoitan tässä kykyä kasvaa tulevaisuudessa. World Economic Forum julkaisee valtioista kilpailukykylistausta. Kärjessä listalla ovat mm. sellaiset maat kuin Ruotsi, Saksa, Suomi, Japani, Alankomaat, Tanska ja Britannia.

Yhteistä näille maille on, että niiden talouskasvu on viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan ollut maailman hitainta. Tulevaisuudessa näiden maiden talouksien kyky kasvaa hidastuu edelleen voimakkaasti kilpailukykyongelmien ja velkaantumisongelmien vuoksi.

Index Mundi -sivusto esittää graafisesti maailman maiden BKT-kasvun prosenttiyksikön tarkkuudella. Kasvukärjestä vuonna 2011 löytyvät sellaiset maat kuin Qatar (19% BKT-kasvu), Mongolia (17 %), Turkmenistan (15 %), Ghana (14%), Panama (11 %), Itä-Timor (11 %), Irak (10 %). Ensimmäinen euromaa löytyy 8 % kasvun kohdalta, ja se on Viro. Tämä on kuitenkin selkeä poikkeus, sillä lista täytyy selata pohjalle ennen kuin Länsi-Euroopan euromaat tulevat vastaan. Saksa, Itävalta ja Suomi löytyvät 3 % kasvun kohdalta, mutta loput euromaista sijoittuvat vielä alemmas aivan listan pohjalle. Tilanne on ollut samantyyppinen jo ainakin pari vuosikymmentä.

Näistä WEF listaamista "maailman kilpailukykyisimmästä maista" Tanskan, Japanin ja Saksan keskikasvu on viimeiset parikymmentävuotta ollut hieman päälle 1 %.  Näillä lukemilla ne ovat nopeimmin taantuvia maita maailmassa. Tilanne ei ainakaan ole paranemassa. WEF:n kilpailukykyrankkaus on aika tarkalleen käänteinen todellisen suorityskyvyn suhteen. Maailman nopeimmin taantuvat maat löytyvät rankkauksessa huipulta ja maailman nopeimmin kasvavat ja kehittyvät maat löytyvät rankkauksessa pohjalta tai ainakin puolevälin tienoilta.

Toinen tyyppipiirre näille maailman kilpailukykyisimmille maille on räjähdysmäinen kansantalouksien velkaantuminen (kotitaloudet, julkinen sektori, yritykset. Esim. Tanskan kotitalouksien 350 % velkaantumisaste). Samaan aikaan kehitysmaat ja kehittyvät maat kasvavat tyypillisesti 5 – 12 % vuosivauhtia. Niiden velkaantumisaste laskee tasaisesti.

Tosin sanoen. Uskon, että useimmat tai lähes kaikki länsimaat ovat ylittäneet sen kriittisen ja tuntemattoman rajan, jolloin velkaongelmaa ei enää voi hoitaa tulevalla talouskasvulla. Tämä ennen kaikkea sen vuoksi, että näiden maiden kilpailukyky on WEF:n mukaan erinomainen eli näiden maiden kilpailukyky on maailman heikoimpia. Kaikki tosielämän faktat viittaavat tähän (heikko tai olematon BKT:n kasvu viimeisten vuosikymmenien aikana, velkaantumien, teollisuuden pako ja raju taantuminen, vaihtotaseiden alijäämäongelmat ja julkisen sektorin alijäämäongelmat).

Tästä seuraa, että kaikki kriisin lopulliset ”ratkaisut”, joita on jo takana joitakin kymmeniä, ja joilla velan määrää lisätään entisestään, nopeuttavat tulevaa totaalista katastrofia. Totaalisella katastrofilla tarkoitan tässä sellaista todennäköisesti hyper- tai erittäin nopean inflaation kautta tapahtuvaa neuvostotyyppistä romahdusta, joka tuhoaa peruuttamattomasti nykyisen sosiaalidemokraattisen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa tapahtui sosialismin lopullinen romahtaminen pari vuosikymmentä sitten. Tämä kehityskulku on jo siis peruuttamaton ja vääjäämätön.

Kaikki finanssikriisin lopulliset ”ratkaisut”, joilla velan määrän kasvua lisätään entisestään, nopeuttavat tulevaa totaalista katastrofia eli peruuttamatonta nykyisen sosiaalidemokraattisen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoa samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa tapahtui sosialismin lopullinen romahtaminen pari vuosikymmentä sitten.

Liitän tähän vielä WEF:n raportista kuvaajan, joka kuvaa julkisten sektorin velkaantumista kehittyneissä maissa, sekä kehittyvissä ja kehitysmaissa. Kuvaaja olisi paljon hurjempi, jos siihen liitettäisiin vielä kotitaloudet. Kotitalouksien velkaantumisongelma painetaan jatkuvasti edelleen pimentoon tai sitä vähätellään. Se on kuitenkin ratkaisevin yksittäinen tekijä kansantalouden tulevaisuuden kannalta.

Mielenkiitoista on, että maailma ei kokonaisuutena velkaannu, koska länsimaiden ulkopuolella muut maat laskevat velkataakkaansa. Ainoastaan länsimaat velkaatuvat ja vieläpä erittäin nopeasti.

Julkisten sektorien velkaantuminen kehittyneissä maissa sekä kehitys- ja kehittyvissä maissa

Jim Rogers kuvaa ongelman ytimen yltiöyksinkertaisesti: “Just because now you have a way to get them (the banks) to borrow even more money, this is not solving the problem, this is making the problem worse. People need to stop spending money they don’t have. The solution to too much debt is not more debt. All this little agreement does is give them (banks) a chance to have even more debt for a while longer”.


http://www.indexmundi.com/map/?v=66

Sosiaalidemokraattinen talous ei tunne talouden dynamiikkaa?

Hallitus uudisti autoverotuksen jälleen huhtikuun alusta 2012. Uudistus tarkoittaa lähes aina sosiaalidemokratiassa veronkorotusta. Veronkorotuksen tavoitteena oli kasvattaa valtion verotuloja, mutta myös kannustaa autoilijoita ostamaan päästöiltään pieniä autoja.

Sosiaalidemokraattinen talous ei vuosikymmenien harjoittelun jälkeenkään tunne talouden dynamiikkaa. Kun veroja korotetaan, uskotaan edelleen verotulojen nousevan suoraviivaisesti laskennallisen korotuksen verran kulutuksen pysyessä muuttumattomana. Näin hallitus uskoi autoverotuksen kiristämisen kohdallakin.

Toisin kävi. Veronkiristyksen jälkeen valtion verotulot voivat tosiasiassa kasvaa, pysyä entisellään tai laskea. Tällä kertaa autoverotuksen kiristyksen seurauksena verotulot laskevat merkittävästi. Veronkiristys rokottaa valtion verotuloja arviolta 200 miljoonaa euroa tänä vuonna. Tämä siitä huolimatta, että keskimääräinen autovero nousi huhtikuussa noin 6 000 eurosta 6 700 euroon uudessa henkilöautossa. Valtio kerää vuosittain verotuloja tieliikenteestä 7 miljardia euroa ja käyttää tienpitoon 0,8 miljardia euroa. Suomessa on EU:n vanhimmat, saastuttavimmat ja kehnoimmat autot autojen keski-iän ollessa jo 12 vuotta.

Tilanne ei ole pohjoismaisissa vanhoillis-sosiaalidemokratioissa mitenkään uusi. Hallitukset ovat jo vuosikymmeniä hakanneet kaikessa hiljaisuudessa jatkuvien veronkiristysten ja siitä seuraavien verotulojen laskun kanssa päätä seinään. Valtioiden näyttää olevan mahdotonta ylläpitää yli 50 % veroastetta, vaikka ideologinen paine julkisen sektorin paisuttamiseksi siihen olisi miten kova tahansa. Korkein veroaste on Tanskassa 49 %.

Tilannne on pohjoismaissa se, että valtiontalouden tasapainottamiseksi veronkiristysten tie on pitkälti kuljettu loppuun jo vuosikymmeniä sitten. Veronkiristysten haitat ovat suurempia kuin hyödyt. Silti tuskin missään muualla on sellaista poliittista valmiutta ja tahtoa tahkota päätä seinään edelleen veronkiristysten merkeissä. Ensi vuoden budjetti painottaa Suomessa vahvasti veronkiristyksiä jättäen julkisen sektorin menot lähes koskemattomaksi. Ottaen huomioon pohjoismaisten kotitalouksien velkaantuminen, näiden maiden tulevaisuus näyttää huomattavasti synkemmältä kuin esimerkiksi PIIGS-maiden mukaan lukien jopa Kreikka.

Hallitukset pohjoismaissa mutta myös muualla ovatkin kääntyneetkin nyt arvonlisäveron kimppuun. Se on niitä harvoja tai pohjoismaissa ainoa vero, jonka verotuloja lisäävään voimaan voi enää luottaa. Jokaisen on syötävä. Tätä veroa ei voi kukaan välttää, ja se koskee kaikkea ja kaikkia.

Silti päätä hakataan seinään edelleen. Työttömien ja eläkeläisten reaalitulot kasvavat vuosina 2012-2013 parhaimmillaan jopa yli 4 % vauhtia, kun taas työtä tekevän kansan reaalitulot kutistuvat jopa lähes 2 % vauhtia pahimmillaan.

1990-luvulla oli pakko ottaa sosiaalidemokratioissa järki ainakin osittain käteen vuosikymmeniä jatkuneen passiiviväestön paisumisen vuoksi, ja aloittaa työn verotuksen kohtuullistaminen. Nyt tästä on luovuttu ja palattu perinnelinjalle. Passiiviväestön määrän kasvu on kiihtynyt dramaattiseksi. Se ei sosiaalidemokratiassa ketään näytä huolettavan. Passiiviväestön määrällä ei ole mitään yhteyttä virallisen työttömyystilaston kanssa.

Mellakoiva Länsi-Eurooppa

Yle uutisoi tänään otsikolla ”Mellakat yllättivät ranskalaiskaupungin” ranskalaisen pikkukaupungin viimeöisestä mellakasta. Uutinen ja sen sanavalinnat herättivät jo tutuksi käyneitä ajatuksia.

Uutisen mukaan noin sadan henkilön joukko on mellakoinut 130 000 asukkaan pikkukaupungissa. Näitä sataa nuorta vastassa oli 150 poliisia raskaassa mellakkavarusteissa - siis yksi ja puolikertainen joukko mellakoijiin nähden. Silti ainakin 16 poliisia loukkaantui.

Jo otsikko on outo. Kuinka pieni kaupunki voi hälyyttää hetkessä ilman ennakkovaroitusta komppaniallisen mellakkapoliiseja kadulle? Ei tietenkään mitenkään muuten kuin siten, että vuosien varrella vastaavia tilanteita varten on harjoiteltu käytännössä paljon ja poliisivoimaan on satsattu ankarasti käytännön pakosta. Ainoa yllätys uutisessa oli, että se uutisoitiin eikä vaiettu kuten lähes kaikki muut vastaavat mellakat Ranskassa viime vuosina. Tiedetään, että Ranskassa joka ikinen yö autot palavat. Intensiteetti vaihtelee, mutta autot kuitenkin palavat.

Vuoden 2005 mellakoiden jälkeen Ranska siirtyi mellakoiden hallinnassa tiedon hallintaan. Minä en tiedä kuinka se sen tekee, mutta vain harvoin tuon jälkeen mellakat yltävät uutisiin. Vuoden 2005 kerrotaan tarinoissa olleen suurin, mutta ei se sitä ollut. Vuoden 2007 mellakat jotkut kertovat olleen vielä suuremmat, mutta niistä emme enää saaneet juuri uutisia.

Uutinen paljastaa, miten massiivinen valmius Ranskassa on jatkuvasti mellakoiden torjuntaan. Usein raskaassa mellakkavarusteissa olevia poliiseja on enemmän kuin itse mellakoijia. Tällaista koneistoa on pidettävä ilmeisesti yllä siksi, että muuten slummit syttyisivät tuleen välittömästi kautta Ranskan.

Uutispimento syvenee noustessa kohti pohjoista. Moniko tietää, että kansankotilaisessa (Ruotsi) Malmön pikkukaupungissa (300 000 asukasta) tapahtui viime vuonna 32 ampumavälikohtausta ja 16 pommi-iskua? Noista tapahtumista tuskin yksikään ylitti Ylen uutiskynnystä (toiselta puolen maapalloa eli USA:sta ne kyllä olisi perinteen mukaisesti uutisoitu innokkaasti). Jos nämä luvut siirrettäisiin Lontoon kokoiseen suurkaupunkiin, kyseessä olisi sisällis-sota. Perinteisesti emme ole tottuneet kuulemaan tällaisia uutisia ns. pohjoismaisista hyvinvointiyhteiskunnista, ja media pitää perinteistä kiinni eliminoimalla ikävät uutiset pois häiritsemästä meitä.

Täsmälleen samaa mediastrategiaa noudatti Neuvostoliiton valtiollinen media. Kaikki järjestelmän ongelmiin viittaava eliminoitiin pois. Tämä on juuri totalitaaristen järjestelmien heikoin kohta. Se kieltää niiden ongelmien olemassaolon, jotka viittaavat itse järjestelmän toimimattomuuteen (ei esimerkiksi sen johonkin vähemmistöön tai muuhun ihmisryhmään liittyviin tai muihin ongelmiin). Näin järjestelmän kaikki uudistamis- ja ajankohtaistamispyrkimykset torpedoidaan heti siemenvaiheessa. Tällaiset järjestelmät ovat jo syntyessään tuomittu tuhoutumaan.

Sosiaalidemokraattisessa Länsi-Euroopassa ei ole sellaisia sosiaalisia ongelmia, jotka juontavat juurensa itse järjestelmän eli sosiaalidemokratian toimimattomuuteen. Piste. Muuta meidän ei tarvitse tietää emmekä tulekaan tietämään.

Pommi-iskut Malmössä 2011

Ampumavälikohtaukset Malmössä 2011

Kulta 44 000 dollaria per troy-unssi kultakannassa

Laskuharjoituksena laskin, minkä arvoisen kultaunssin tulisi olla USA:n dollareissa, jotta maailman keskuspankkien kultavarannot vastaisivat maailman rahavarannon arvoa. Tämähän olisi tilanne kultakannassa.

Maailman rahavaranto

Mike Hewitt arvioi tammikuussa 2009, että yleisön hallussa olevien kolikoiden ja seteleiden arvo maailmassa olisi 3 940 miljardia dollaria. Tämä on M0-rahaa. Lisäksi rahaa on M1 ( liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha), M2 (yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset) ja M3 -muodoissa (yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita).

Hewittin arvio kattaa 90 maata ja 84 % maailman populaatiosta. USA:ssa M0-rahan määrä heinäkuussa 2009 oli 908,6 miljardia dollaria. Yhteenlaskettu rahavaranto oli tuolloin 10 300 miljardia dollaria. Siten yhteenlaskettu rahavaranto oli 11-kertainen kierrossa olevan setelien määrään nähden. Jos maailman rahavaranto noudattaa samaa logiikkaa, maailman rahavaranto on kokonaisuudessaan 44 700 miljardia dollaria.

Maailman keskuspankkien kultavaranto

Vuonna 2004 arvioitiin kaikesta kaivetusta kullasta olevan 19 prosenttia keskuspankkien hallussa kultavarantoina. Tätä kultaa keskuspankit pitävät paperirahan, talletusten, muun rahan ja valuutan arvon vakuutena. Vuoden 2009 lopussa kaiken kaikkiaan kultaa oli kaivettu 165 000 metristä tonnia. Tästä siis keskuspankkien hallussa oli 31 350 tonnia. Tämä tekee kultakaupassa käytettyinä keskiaikaisina troy-unsseina 1 008 miljoonaa.

Kultakantaisen kullan arvo

Maailman rahavaranto on siis 44 700 miljardia dollaria. Keskuspankkien hallussa oleva kullan määrä on 1 008 miljoonaa troy-unssia. Tällöin saamme kultakantaisen kullan arvoksi 44 000 dollaria per troy-unssi. Tänään kultakauppaa käydään 1 620 dollarin troy-unssihintaan. Kultakantaan ei taida olla paluuta. Keskuspankkien kultavarannoilla on yhä vähemmän merkitystä valuutan arvon vakuutena rahavarannon ja kultavarannon erkaantuessa yhä kauemmas toisistaan.

Ilouutinen kauppataseesta?

Tänään tulli julkaisi kauppataseen kesäkuun ennakkotiedot. Ilouutinen oli, että lähes vuoden kestäneen vajejakson jälkeen kauppatase kääntyi hienoisesti ylijäämäiseksi. Tarkemmassa tarkastelussa hymy hyytyy.

Suomen vienti laski kesäkuussa viisi prosenttia lähes 4,7 miljardiin euroon edellisen vuoden 4,9 miljardissa. Viennin vähenemisen syyksi sanotaan kuljetusvälineiden, muovien sekä paperi- ja puuteollisuuden tuotteiden viennin väheneminen. Öljytuotteiden viennin arvon sanotaan sen sijaan kasvaneen selvästi.

Toisin sanoen, vienti vähenee korkean jalostusasteen tuotteissa sekä tuotteissa joiden raaka-aineet tulevat kotimaasta (paperi- ja puuteollisuus). Nämä tuotteet korvautuvat matalan jalostusasteen öljytuotteilla, joiden raaka-aineet tulevat ulkomailta. Näiden tuotteiden kansantaloudellinen hyötyvaikutus on hyvin pieni.

Öljytuotteiden vienti on kasvanut trendinomaisesti jo vuosia. Vuonna 2005 öljytuotteiden viennin arvo oli 5 miljardia euroa. Vuonna 2011 öljytuotteiden viennin arvo oli 7 miljardia euroa. Tämä on omalta osaltaan peittänyt korkean jalostusasteen tuotteiden kuten teknologiateollisuuden tuotteiden viennin vähenemistä pitäen taseen vajeen toistaiseksi vielä pienehkönä. Öljytuotteiden osuus tavaraviennistä on noussut jo 12 prosenttiin.

Tuontia laski eniten energiatuotteiden, koneiden ja laitteiden sekä autojen tuonnin pieneneminen vuoden takaiseen verrattuna. Koneiden ja laitteiden tuonnin lasku kertoo investointien hiipumisesta. Autojen myynti laskee ja autojen keski-ikä nousee kehitysmaaluokasta vielä syvemmälle kehitysmaaluokkaan.

Paitsi että Suomen vienti vähenee, viennin rakenne siis muuttuu kaiken aikaa epäedullisemmaksi Suomelle. Viemme enemmän matalan jalostusasteen raaka-ainetuotteita, joissa raaka-aineetkaan eivät ole aina peräisin Suomesta. Sen sijaan korkean jalostusasteen tuotteiden vienti hiipuu vauhdilla. Ilouutinen olikin siis jo totuttuun tapaan surullinen. Viennin rakenteen muutoksen vuoksi kauppataseen tilanne on synkempi kuin ensisilmäys antaa ymmärtää.

Suomen oikea euroeron aika on nyt

Suomen edellytykset erota eurosta hyvässä järjestyksessä ilman markkinakaaosta on euroalueen maista parhaimpia. Suomen julkinen velkaantuminen on euroalueen alhaisimpia ja Suomella ei ole ylipaisunutta omaa finanssisektoria. Myöskään Suomella ei liene pelkoa valuutan erittäin merkittävästä devalvoitumisesta eron yhteydessä, jolloin ulkoinen ylivelkaantuminen ei uhkaisi eron vuoksi.

Tämä mahdollisuus menee kuitenkin nopeasti ohi. Jos jokin kriisimaista ehtii ensin, aikaikkuna sulkeutuu eikä eurosta voi erota hyvässä järjestyksessä. Tästä pitävät huolen kriisimaiden erosta alkava pankkikriisin kaoottinen vaihe. Ensimmäisenä eroavalla on parhaat mahdollisuudet selvitä pienimmillä vahingoilla.

Poliittisista syistä tällaista irtiottoa Suomelta on kuitenkin turha odottaa. Ensimmäisenä eroava saa osakseen ankaran poliittisen painostuksen luopiona. Suomen poliittisen johdon tulisi kuitenkin ajatella ainoastaan Suomen etua. Siihen poliittinen eliitti on kyvytön. Suomen etu ei ole ottaa jatkuvasti uusia vastuita euroalueen kriisimaista. Suomen yksiselitteinen etu pitkällä tähtäimellä on katkaista nyt viimeistään tämä kohtalokas kierre.

Virallinen julkisen talouden alijäämä nousee 10 % BKT:sta vuoteen 2030 mennessä

Poikkeuksellisesti eläkerahastot lasketaan Suomessa julkiseen tilinpitoon. Tämä seikka on pitänyt virallisen alijäämän pienenä verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan.

Vuonna 2010 Suomen julkisyhteisöjen alijäämä oli yhteensä noin 4,5 miljardia euroa, eli 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt).

Osiin jaettuna valtiontalous tuotti 9,4 miljardin euron alijäämän (5,2 % bkt:sta), kunnat 0,5 miljardin alijäämän (0,3 % bkt:sta) ja eläkerahastot 5,4 miljardin euron ylijäämän (3 % bkt:sta) vuonna 2010.

Vuoteen 2030 mennessä Kevan (Kuntien eläkevakuutus) alijäämä nousee noin 27 % eläkemenoista. Tämä osuus eläkemenoista täytyy kattaa valtion budjetista ja rahastoja purkamalla. Jos muut eläkerahastot ovat Kevan kaltaisia, nykyrahassa 5,4 miljardin ylijäämä muuttuu noin 7 miljardin alijäämäksi. Tämä tekee 2010 BKT:lla 4,5 % nousevan alijäämän. Käännekohta Kevan eläkerahastossa tapahtuu vuonna 2016, jolloin maksutulot kääntyvät pienemmäksi kuin eläkemenot. Arvelen muiden eläkerahastojen käännekohdan sijoittuvan myös noille vuosille.

Jos oletetaan, että maailma pysyisi raiteillaan eli Länsi-Euroopalle ei kävisi kuinkaan ja Suomen valtiontalous pysyisi ainoastaan 5,2 % alijäämäisenä BKT:sta kuntien pysyessä lievästi alijäämäisenä, julkisen sektorin alijäämä nousee yhteensä 10 % alijäämäiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä siis tapahtuu ainoastaan eläkerahastojen ansiosta. Muu yhteiskunta etenee tasaisen tappavaa vauhtia kohti tuhoaan. Tätä ei ole näissä laskuissa huomioitu lainkaan.

Tähän on tietysti yksinkertainen ratkaisu. Kun eläkerahastot kääntyvät alijäämäiseksi, lakataan laskemasta eläkerahastot julkiseen tilinpitoon. Julkisen talouden hoito on tiettyyn ennalta tuntemattomaan pisteeseen asti hyvin yksinkertaista. Ikävä vain, että tuo tuntematon kääntöpiste toteutuu Suomen osalta suurella todennäköisyydellä huomattavasti ennen vuotta 2030.

Sauli Niinistö: EKP painaa lisää rahaa

Sauli Niinistö pitää todennäköisenä, että Euroopan talouskriisi ratkaistaan lopulta siten, että Euroopan keskuspankki ryhtyy painamaan lisää rahaa markkinoille. Rahan painamisella eli setelirahoituksella tarkoitetaan perinteisesti tilannetta, jossa keskuspankki rahoittaa valtiota uutta rahaa painamalla. Tällöin keskuspankin taseen vastaavaa puolelle merkitään valtiolle merkitty velka, ja vastattavaa puolelle merkitään rahamäärä, joka annetaan valtion käyttöön. Tämä menettely on EKP:n säännöissä kielletty.

Kuitenkin EKP on koko kriisin ajan rahoittanut valtioilta pankkien kautta. Lisäksi se ostaa jatkuvasti valtioiden velkapapereita jälkimarkkinoilta. Setelirahoituksen tarkoitus on turvata valtioiden rahoitus ja pitää korot kohtuullisella tasolla. EKP:n nykykäytännön eli valtioiden rahoitus pankkien kautta ja valtioiden joukkovelkakirjojen (bondi) ostojen jälkimarkkinoilta tarkoitus on turvata valtioiden rahoitus ja pitää korot kohtuullisella tasolla. Monen kriisivaltion kohdalla tämä on kuitenkin onnistunut heikosti eivätkä ne pysty hankkimaan rahoitusta korkean koron vuoksi markkinoilta. Voisi tietysti olettaa, että EKP:n suorat valtion velkapapereiden ostot toimisivat paremmin.


EKP on jo setelirahoittanut pankkeja ja valtioita massiivisesti finanssikriisin aikana

EKP:n sääntömuutosta odotellessa kannattaa kuitenkin katsoa mitä tähän mennessä EKP on tehnyt. Vertailuun otan eurojärjestelmän konsolidoidun taseen 29.12.2006 ja saman taseen päiväyksellä 29.6.2012. Taseen loppusumma 2006 oli 1 151 miljardia euroa. 2012 se oli noussut 3 102 miljardiin euroon. Kasvua oli kertynyt 270 % tuona aikana.

Valtaosin uusi raha oli virrannut kohteisiin ”Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset luotot euroalueen luottolaitoksille”, ”Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta” ja ”Euromääräiset arvopaperit euroalueelta”. Uusi raha käytetään siis valtioiden uuden velan rahoittamiseen, pankkien rahoituksen varmistamiseen (monet europankin eivät saa rahoitusta markkinoilta huonon kunnon vuoksi) ja myös huonossa kunnossa olevien suuryritysten rahoittamiseen. EKP ostaa myös yritysten joukkovelkakirjoja. EKP on siis setelirahoittanut käytännössä jo massiivisesti sekä valtioita että pankkeja.

Euroalueen BKT on 9200 miljardia euroa. Väkimäärä on 332 miljoona henkilöä. EKP:n taseen loppusumma suhteessa euroalueen BKT:n on 34 %. Henkilöä kohti EKP:n tase on 9340 euroa. Vertailun vuoksi FED:n taseen loppusumma on 2 848 miljardia dollaria (4.7.2012) eli 2 325 miljardia euroa nykykurssilla. Tämä tekee (BKT 15 094 miljardia dollaria) suhteessa BKT:n 19 %. Henkilöä kohti FED:n tasetta on 7525 €. Kasvua vuoden 2006 lopusta FED taseeseen on tullut 330 %.

Jäämme siis odottamaan EKP:n päätöstä uuden rahan painamisesta samaan aikaan kun EKP painaa kaiken aikaa uutta rahaa jopa 500 miljardin kertarysäyksinä.

Jäämme siis odottamaan EKP:n päätöstä uuden rahan painamisesta samaan aikaan kun EKP painaa kaiken aikaa uutta rahaa jopa 500 miljardin kertarysäyksinä. Hyperinflaatiota tästä ei kuitenkaan synny ennen tuotantokapasiteetin romahtamista. Euroalueen tuotantokapasiteetti tosin taantuu. Nähtäväksi jää, millaiseen inflaatioon uuden rahan painaminen ja tuotantokapasiteetin taantuminen aiheuttaa tulevaisuudessa.

Yksityiset palvelut eivät tulevaisuudessa työllistä kuten ennen

Internet syö kaupan alan työpaikkoja tulevaisuudessa. Kodinkonekauppa kulkee tässä muiden edellä. Kodinkonekauppa sulki viime vuonna 90 kivijalkamyymälää. Verkkokauppojen kustannusrakenne on keveämpi niin, että verkkokaupat voivat pitää pienempää katetta kuin kivijalkamyymälät. Samalla tuotevalikoima on internetkaupoissa selvästi parempi. Tehokkaampi toiminta tappaa kivijalat. Verkkokauppa nappaa arviolta jo neljänneksen kodinkoneiden kaupasta. Muutoksen tahti todennäköisesti vain kiihtyy, ja se leviää kaikkeen kauppaan.

Seurauksena tästä on se, että suurin yksityisten palveluiden työllistäjä kauppa ei tulevaisuudessa pysty enää työllistämään samaa määrää kuin nyt (noin 300 000 henkilöä). Kauppa tehostuu merkittävästi, ja toimijoiden määrä pienenee. Lisäksi kauppa kohtaa merkittävää ulkomaista kilpailua kansainvälisistä verkkokauppajäteistä.

Muut yksityiset palvelut ovat riippuvaisia kotitalouksien ostovoiman kehityksestä, julkisesta sektorista ja teollisuudesta. Kotitalouksien ostovoima on kääntymässä laskuun, julkisen sektorin työllistävä vaikutus riippuu tulevaisuudessa entistä enemmän ulkomaisista luotottajista ja teollisuus poistuu maasta. Palveluyhteiskunta viimeisenä toivona osoittautuu tolkuttomaksi haihatteluksi.

Vihreä talous pelastaa lännen?

Tänään kauppalehden analyysi valistaa Suomea siitä, että Suomen pitäisi satsata enemmän yllätys yllätys vihreään talouteen. Tanskasta kuulemma pitäisi ottaa ihan mallia. Vihreää taloutta onkin hoettu ilman sisältöä viimeiset vuodet taukoamatta.


Mitä on vihreä talous?

Wikipedia opastaa, että ”Vihreä talous tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa ekosysteemin hyvinvointi otetaan huomioon kiinteänä osana järjestelmää.” Vihreä talous hylkää perinteisen taloustieteen ja sitäkautta mm. hyödyn maksimoimisen. Rahan sijaan satsataan ”luonnon pääomaan”. Globaali toiminta unohdetaan ja keskitytään paikalliseen toimintaan. Vihreän talouden päämäärät ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen vastuullisuus. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on perinteisesti ollut synonyymi tasaiselle tulonjaolle.

Cleantech on vihreän talouden keskiössä. Cleantech siis hylkää globaalit markkinat ja voiton tavoittelun. Sen sijaan se satsaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ilmeisesti jakamalla varoistaan sosiaalietuuksia tasaisen tulonjaon aikaansaamiseksi.


Suomi vihreän talouden menestystarinana

Suomessa sanotaan olevan 2000 Cleantech-yritystä. Siis 2000 yritystä, jotka ovat luopuneet voitontavoittelusta, kansainvälisestä kaupankäynnistä ja rahasta toimintansa mittarina. Näiden sijaan nämä yritykset ilmeisesti jakavat varoistaan sosiaalietuuksia niille, joilla on pienemmät tulot kuin yritysten johtajilla. Muutenhan tasainen tulonjako ei toteudu.

Vihreän talouden Cleantech-yritysten malleiksi mainitaan mm. Wärtsilä, Metso, Kemira, Outotec, ABB, YIT jne. Nämä yritykset ovat siis luopuneet opin mukaan voitontavoittelusta ja globaaleista markkinoista. Sen sijaan ne nyt kilpailevat tasaisen tulonjaon puolesta. Hienoa!

Suomi on perinteisesti ollut vientiriippuvainen maa. Vihreässä taloudessa ei sallita globaalia taloutta. Eli vihreä talous ei salli vientiä eikä tuontia määritelmänsä mukaan. Jos kerran taloutemme pahimpia ongelmia on vientiteollisuuden poistuminen maasta, millä logiikalla vihreä talous pelastaa taloutemme?

Joskus tuntuu, että maamme elinkeinopoliittisessa johdossa ja mediassa ei kaikki ole kunnossa yläpäässä. Parempi järjetön hokema tämä Cleantech on kuitenkin kuin bio- ja nanotolkuttaminen muutama vuosi takaperin. Cleantechia meillä tulee aina olemaan ainakin nimeksi, kun kaikki jotakuinkin toimivat yritykset nimetään cleantech-yrityksiksi. Nano- ja bioteknologiassa oli se huono piirre, että olisi pitänyt valtion tuella synnyttää aivan uusia toimialoja. Luonnollisesti se ei onnistunut. Cleantech on sen sijaan jo nyt osoittautunut valtavaksi menestykseksi, ja valtavana menestyksenä se säilyykin niin kauan kuin täällä jonkinlaista ihmiselämää tavataan.

Lopuksi täytyy selvennykseksi todeta, että tässä jutussa on aimo annos kärjistystä mukana kuten monessa muussakin jutussani.

Europankeista juttu ei luista

Kauppalehti uutisoi tänään Moody’s Investors Servicesen alentaneen 15 jättipankin luottoluokituksia. Kauppalehti mainitsee mm. seuraavaa:

”Luottoluokitusten heikennys iski Yhdysvaltain viiden taseeltaan suurimman pankin luokitukseen, vaikka nämä pankit olivat lobanneet The Wall Street Journalin mukaan ankarasti luokitusten alennusta vastaan.”

Juttu ei mainitse yhtään länsieurooppalaista pankkia nimeltä. Useimmat eivät huomaa tässä mitään outoa. Se on silti hyvin outoa, ja jatkoa sille outoudelle joka on jatkunut finanssikriisin alusta alkaen. En ole lukenut ainoatakaan sellaista juttua maailman talouslehdistä, joka olisi perusteellisesti selvittänyt finanssikriisin ytimen eli finanssijättien tilan maailmanlaajuisesti ja siten pureutuen juuri Länsi-Euroopan finanssijätteihin. Outous käy ilmi tästä listasta, jossa on järjestetty maailman suurimmat finanssijätit taseen mukaiseen suuruusjärjestykseen.

Rank	Pankki	Tase (milj. $)	Muutos	Oma pääoma	Pvm
1	BNP Paribas SA , Paris , France	*2,675,627	-2.89%	34,428.23	31.12.10
2	Deutsche Bank AG , Frankfurt am Main , Germany	*2,551,727	26.99%	3,186.93	31.12.10
3	Barclays Bank PLC , London , UK	*2,326,004	8.06%	22,625.66	31.12.10
4	JAPAN POST BANK Co Ltd , Tokyo , Japan	2,320,244	-0.63%	41,980.52	31.03.11
5	Crédit Agricole SA , Paris , France	*2,133,810	2.32%	9,647.83	31.12.10
6	Industrial & Commercial Bank of China Limited , Beijing , China	*2,043,861	14.20%	53,002.93	31.12.10
7	The Royal Bank of Scotland plc , Edinburgh , UK	*2,040,790	-22.94%	10,316.89	31.12.10
8	The Bank of Tokyo-Mitsubishi UFJ Ltd , Tokyo , Japan	1,840,587	-0.31%	20,533.97	31.03.11
9	China Construction Bank Corporation , Beijing , China	*1,641,683	12.33%	37,967.32	31.12.10
10	JPMorgan Chase Bank National Association , New York , USA	*1,631,621	0.24%	1,785.00	31.12.10
11	Banco Santander SA , Boadilla del Monte , Spain	*1,630,290	9.63%	5,576.54	31.12.10
12	Sumitomo Mitsui Banking Corporation , Tokyo , Japan	*1,591,849	10.56%	21,242.10	31.03.11
13	Bank of China Limited , Beijing , China	*1,588,462	19.57%	42,391.99	31.12.10
14	Lloyds TSB Bank plc , London , UK	*1,574,667	-1.80%	2,457.07	31.12.10
15	Agricultural Bank of China Limited , Beijing , China	*1,569,865	16.38%	49,324.06	31.12.10
16	Société Générale , Paris La Défense , France	*1,515,897	10.59%	1,249.33	31.12.10
17	Bank of America NA , Charlotte , USA	*1,482,278	1.16%	3,020.04	31.12.10
18	UBS AG , Zürich , Switzerland	*1,409,574	-1.74%	409.84	31.12.10
19	BPCE , Paris , France	*1,403,913	331.73%	22,292.45	31.12.10
20	ING Bank NV , Amsterdam , Netherlands	*1,249,428	5.78%	703.00	31.12.10
21	HSBC Bank plc , London , UK	*1,246,478	6.19%	1,244.15	31.12.10
22	UniCredit SpA , Milan , Italy	*1,244,627	0.08%	12,920.18	31.12.10
23	Citibank NA , New York , USA	*1,154,293	-0.61%	751.00	31.12.10
24	Wells Fargo Bank NA , San Francisco , USA	*1,102,278	-	519.00	31.12.10
25	Credit Suisse AG , Zürich , Switzerland	*1,079,466	-2.20%	4,708.40	31.12.10
26	Commerzbank AG , Frankfurt am Main , Germany	*1,010,042	-10.64%	27,082.22	31.12.10
27	Crédit Agricole Corporate and Investment Bank , Paris La Défense , France	*959,014	0.53%	8,109.27	31.12.10
28	Bank of Scotland plc , Edinburgh , UK	*895,713	-13.24%	9,127.38	31.12.10
29	Intesa Sanpaolo SpA , Milan , Italy	*882,106	5.43%	8,900.64	31.12.10
30	Mizuho Bank Ltd , Tokyo , Japan	881,120	2.69%	8,396.10	31.03.11
31	Mizuho Corporate Bank Ltd , Tokyo , Japan	880,509	-0.26%	16,840.97	31.03.11
32	Rabobank Nederland , Utrecht , Netherlands	*873,776	7.38%	10,626.67	31.12.10
33	The Norinchukin Bank , Tokyo , Japan	*837,618	-	41,091.83	31.03.11
34	Nordea Bank AB (publ) , Stockholm , Sweden	*777,770	14.44%	5,413.77	31.12.10
35	China Development Bank Corporation , Beijing , China	*776,183	12.58%	45,558.78	31.12.10
36	Royal Bank of Canada , Montréal , Canada	*751,852	3.51%	18,833.77	31.10.11
37	Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA , Madrid , Spain	*740,142	3.30%	2,947.24	31.12.10
38	National Australia Bank Ltd , Melbourne , Australia	*728,197	9.88%	20,232.83	30.09.11
39	Commonwealth Bank of Australia , Sydney , Australia	*715,862	3.34%	25,612.00	30.06.11
40	The Toronto-Dominion Bank , Toronto , Canada	*686,497	10.78%	21,816.36	31.10.11
41	The Hongkong and Shanghai Banking Corporation Limited , Hong Kong , Hong Kong	*648,288	16.08%	2,893.42	31.12.10
42	Westpac Banking Corporation , Sydney , Australia	*647,501	8.40%	24,592.79	30.09.11
43	Natixis , Paris , France	*613,295	1.96%	6,230.58	31.12.10
44	Bank of Communications Co Ltd , Shanghai , China	*600,099	19.41%	8,543.79	31.12.10
45	Kreditanstalt fur Wiederaufbau (KfW) , Frankfurt am Main , Germany	*591,533	10.42%	4,418.85	31.12.10
46	Credit Suisse International , London , UK	*578,919	-	9,625.00	31.12.10
47	Danske Bank A/S , Copenhagen , Denmark	*577,238	3.72%	1,255.10	31.12.10
48	The Bank of Nova Scotia , Toronto , Canada	*575,371	9.23%	12,722.54	31.10.11
49	Australia and New Zealand Banking Group Limited , Docklands , Australia	*574,329	11.80%	21,460.73	30.09.11
50	National Westminster Bank Plc , London , UK	*572,170	4.51%	2,619.42	31.12.10

Maailman suurimmat pankit suuruusjärjestyksessä.


Maailman 15 suurimman pankin joukkoon kuuluu siis yksi yhdysvaltalainen pankki JPMorgan Chase (sija 10). Maailman 50 suurimman pankin joukkoon mahtuu kokonaiset 4 yhdysvaltalaista pankkia. Samaiset 4 länsi-eurooppalaista pankkia mahtuu maailman 5 suurimman pankin joukkoon. Maailman suurin pankki on ranskalainen BNP Paribas SA. 15 suurimman pankin joukossa on 7 länsi-eurooppalaista pankkia. Kiinalaiset pankit ovat nousseet vauhdilla listan kärkeen. 15 joukosta niitä löytyy jo 4, kun vielä muutama vuosi sitten niitä ei näkynyt koko listalla. Kiinalaisten pankkien raju nousu on ymmärrettävää ottaen huomioon maan jatkuvan rajun kasvun ja maan väkiluvun.

Ranskalaisia pankkeja maailman 50 suurimman pankin joukosta löytyy 6. Niiden yhteenlaskettu taseen loppusumma on 9302 miljardia dollaria. Tämä tekee 330 % suhteessa maan bruttokansantuotteeseen. Lyku on mieletön, kun ottaa huomioon, että tässä on vasta mukana muutama maan suurimmista pankeista. Vertailun vuoksi USA;sta löytyy siis 4 pankkia, jotka yltävät maailman 50 suurimman joukkoon. Niiden yhteenlaskettu taseen loppusumma on 5370 miljardia dollaria. Tämä tekee 36 % suhteessa maan bruttokansantuotteeseen. Tätä valtavaa eroa osin - mutta vain pieneltä osin - selittää maiden pankkijärjestelmien erot.

Ranskalaiset pankit ovat vahvasti rahoittaneet PIIGS-maiden kansantalouksia, ei siis ainoastaan julkista sektoria. USA:n pankit ovat vähäisessä määrin rahoittaneet PIIGS maiden kansantalouksia. USA:n pankkien Euroopan vastuita on julkisuudessa laskettu, mutta ketään ei kiinnosta ranskalaisten pankkien vastuut. Jonkin verran tätä selittää talousmedian vahva amerikkalaiskeskeisyys. Eurooppalainen talousmedian kompetenssi näyttää parhaimmillaankin yltävän amerikkalaisen talousmedian copy-pastaamiseen. Tämä on erittäin valitettavaa. Kysymyksessä ei silti ole pelkästään kompetenssin puute. Kyse on myös vahvoista vanhoillisista ja piintyneistä ennakkoluuloista ja -asenteista.

Muutokset listalla ovat joidenkin pankkien kohdalla nopeita. Pari vuotta sitten The Royal Bank of Scotland oli maailman ylivoimaisesti suurin pankki. Romahdettuaan valtion syliin se on kuihtunut sijalle 7. Deutche Bank ja monet kiinalaiset jätit kasvavat 20 % vauhtia. Vanhoillisvasemmistolaisten kauhu ja salaliittoteoriitikoiden lemmikki Goldman Sachs ei sovi koko 50 suurimman finanssijätin listalle.

”15 suurimman pankin joukossa on 7 länsi-eurooppalaista pankkia ja yksi yhdysvaltalainen pankki.”

Finanssisektorin yliturpoamisessa väijyy katastrofin siemen

Vuonna 1990 samainen lista oli hyvin toisenlainen. Silloin Länsi-Euroopan paikalla oli Japani. Japanin pankit olivat maailman suurimpia. Sittemmin 1990-luvun kuplien puhjettua jättipankkien roskaluotot on imetty valtion velaksi. Japanin julkinen velka onkin maailman suurin ollen yli 200 % BKT:sta. Japani on pärjännyt tähän asti erittäin hitaalla kasvulla ja suurella varallisuusdeflaatiolla (asset deflation) vaihtotaseen ylijäämän ansiosta. Mutta jättimäinen julkinen velka jäi, ja vaihtotaseen ylijäämäkin on kääntymässä alijäämäksi. Ongelma odottaa edelleen ratkaisuaan väestön vanhetessa ja degeneroituessa.

Japanin varallisuuskuplan kokoluokkaa kuvaa hyvin Nikkei-pörssi-indeksi. Nikkei-indeksin kaikkien aikojen huippu 38957 pistettä saavutettiin joulukuussa 1989. Tänään Nikkei-indeksi on 8800 pistettä. Pörssistä on siis sulanut pois 77,5 prosenttia. Reaalisesti varallisuuden häviäminen on ollut vielä hurjempaa, koska hintadeflaatiota Japanissa on koettu vain muutamina vuosina viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Varallisuusoptimistien kannattaisi pitää mielessä tämä, kun koko länsimaailma on jättimäisen taloudellisen kuplan ja kokonaisvaltaisen taantumisen kourissa.

Länsi-Eurooppa ei ole Japani. Keskimäärin länsi-euroopan taloudet poikkeavat monessa suhteessa merkittävästi Japanin taloudesta eikä siitä tässä sen enempää. Siksi Japanin esimerkki ei ennusta Euroopan tulevaisuutta. Kuplia on Länsi-Euroopan talouksissa aivan kaikkialla. Pahimpia ovat taloudet, joiden kaikki tunnusluvut näyttävät punaista. Siis valtion ylivelkaantuminen, kotitalouksien ylivelkaantuminen, vaihtotaseen vaje ja yritysten heikko kunto. Osassa talouksista osa näistä täyttyy. Osalla valtio on ylivelkaantunut, mutta kotitaloudet eivät. Osalla talouksista taas kotitaloudet ovat käsittämättömällä tavalla ylivelkaantuneita (Pohjois-Eurooppa), mutta valtio ei toistaiseksi ole kriisivelkaantunut.

Huomioitavaa on kuitenkin se, että suuri kupla tai heikkous yhdessäkin tunnusluvussa johtaa väistämättä ennen pitkää heikkouteen myös muissa tunnusluvuissa. Kotitalouksien kupla johtaa aina finanssikriisin kautta valtion ylivelkaantumiseen. Tästä ei ole kiertotietä. Etukäteen on kuitenkin mahdoton ennustaa, milloin kuplat puhkeavat. Vahvuudet muissa tunnusluvuissa saattavat pitkittää kriisin alkua paljonkin. Samoin korkojen pitäminen alhaalla lykkää kriisiä. Nämä eivät kuitenkaan voi tehdä väistämätöntä väistettäväksi. Juuri tätä länsimaailmassa kaiken aikaa yritetään. Tuhoa vain yritetään lykätä loputtomasti tulevaisuuteen.

Hollanti pyytää kolmatta hätäapupakettia euromailta

Hieman oudon kuuloinen otsikko? Tottahan se ei olekaan. Kuvittelin vain sen nykyiseen nähden käänteisen tilanteen, jossa valtionlainaoblikaatioiden korot olisivat alhaalla 2 prosentissa kautta euroalueen ja asuntolainojen korot olisivat saavuttaneet 7 % tason.

Tässä tilanteessa todellisuus olisi juuri otsikon kaltainen. ”Vahva”, ”euroalueen taloustähti” Hollannin BKT:n nähden absurdin laaja finanssisektori (luokkaa 450 % BKT:sta) olisi romahtanut valtion syliin. Rippeitä tästä sektorista pidettäisiin yllä euroalueen hätäapupaketeilla.

Hollannin kotitalouksien velkaantumisaste on 250 %. Sama luku Italialla on 65 % ja USA:lla 114 % (2010). Velkaantumiselle tulee seinä vastaa joskus vaikka korot pidettäisiin kuinka matalalla. Kaupan myyntiluvut romahtivat Hollannissa 11% huhtikuussa, mikä oli heikompi luku kuin Espanjassa (9,7%).

Hollannin jättimäinen finanssisektori yrittää kirittää EU:n 9 % core Tier 1 pääomavaatimuksiin heinäkuuhun mennessä. Lainahanat kiristyvät. Kun kansa on elänyt jatkuvan lisävelkaantumisen varassa, rahat loppuvat. Samaan aikaan hallitus säästää. Julkinen velka kasvaa, vaikka se ei olekaan ollenkaan pahimmasta päästä.

Puolella miljoonalla hollantilaisella on asuntovelkaa enemmän kuin asunnon arvo on tällä hetkellä. Asuntolainoja ei lyhennetä. Asuntojen hinnat ovat pudonneet kuitenkin vasta 11 % huipustaan.

Jos siis inflaatio kiihtyy ja korot nousevat jonakin päivänä, kuinka käy Pohjois-Euroopan? Ei hyvin. Ei varmasti hyvin sanon minä.

Helsinki, harmaa tilinpito ja piiloverotus

Helsinkikonsernin tulot eli liikevaihto oli 6,1 miljardia euroa viime vuonna. Tämä tekee 10234 € per helsinkiläinen. Näistä tuloista julkisen talousraportoinnin piirissä on 4,9 miljardia euroa. Näin ollen Helsingin julkisesta sektorista noin 20 % on harmaata aluetta, jonka vastuita ei lasketa julkiseen tilinpitoon.

Tämän harmaan alueen sanotaan muodostuvan yli sadasta tytäryhtiöstä ja osa näistä toimii markkinaehtoisesti. Nämä markkinaehtoisesti toimivat yhtiöt tekevät tappiota.

Ehdotan seuraavaa. Siirretään valtion- ja kuntataloudessa kaikki velkaiset ja tappiolliset liikelaitokset tytäryhtiöiksi, joita ei lasketa julkiseen tilinpitoon. Jätetään julkisen tilipidon piiriin ainoastaan vähävelkaiset ja hyvin tuottavat liikelaitokset. Näin saamme julkisen sektorin luvut kuntoon ja uhkaavan julkisen talouden rapautumisen estettyä. Ehdotukseni on toki turha, koska näinhän toimitaan ja on toimittu jo ties kuinka pitkään. Se toimii kunnes ei enää toimi.

Helsinkikonsernin tulot tulevat osin veroluontoisista maksuista. Energiatoiminnasta kaupunki pystyi viime vuonnakin tulouttamaan rahaa 200 miljoonaa euroa kaupungin kassaan. Tätä piiloverotusta kiristetään vuosi toisensa perään. Koska piiloverotus kasvaa selvästi inflaatiota vauhdikkaammin, pitkällä tähtäimellä verotus muuttuu piiloverotukseksi ja välttämättömät hyödykkeet kuten energia ja vesi saavuttamattomiksi hyödykkeiksi (siis jos entinen meno jatkuu riittävän pitkään).

Olisi kiva, jos yrityksetkin voisivat näyttää vain haluamansa liiketoimintaosan verottajalle. Näin verot voisi välttää kokonaan. Miksi vain julkisella sektorilla on tällainen etuoikeus?

Euro on poliittinen projekti

Kreikan ero eurosta on yhä ajankohtaisempi antieuropuolueiden voittaessa vaalit ja pääpuolueen ollessa kyvytön muodostamaan hallituksen. Euro on ensisijaisesti poliittinen projekti ja vain toissijaisesti taloudellinen. Euroon liitytään poliittisella päätöksellä ja ainoastaan poliittisella päätöksellä siitä voidaan erota.

Tämä poliittinen puoli usein unohtuu. Ajatellaan, että talous ohjaa ja pakottaa poliittisia päätöksiä. Näin joskus toki onkin, mutta vain harvoin. Poliittiset päätökset tehdään pääsääntöisesti taloudesta riippumatta ja erittäin usein taloutta vahingoittaen. Jos talous ohjaisi poliittisia päätöksiä, sosialismia ei olisi koskaan syntynytkään. Perinteinen vanhakantainen uskomus politiikassa erityisesti Länsi-Euroopassa onkin, että taloudellinen kasvu ja kansan hyvinvointi ovat ristiriidassa keskenään. Voisi kärjistää, että totalitarismi, valtioterrori ja köyhyys tekevät onnelliseksi.

Talous on etusijalla ainoastaan sellaisissa valtioissa, joissa julkinen sektori on talouselämässä merkittävä omistaja kilpailunalaisessa markkinataloudessa. Tällaisia valtioita ovat esimerkiksi Singapore ja Kiina. Tällainen omistus pakottaa julkisen vallan ajattelemaan talouden ehdoin.

Europrojektilla on ollut monia taloutta hyödyttäviä ominaisuuksia. Kaupan, ihmisten, palveluiden ja tavaroiden liikkuvuutta on helpotettu. Pelisääntöjä on yhtenäistetty ja rajojen yli tapahtuva liiketoiminta ja kauppa on helpottunut. Mutta samalla sillä on erittäin merkittäviä haittavaikutuksia, jotka nyt ovat ilmenneet erittäin karmealla tavalla. Ne valtiot, jotka jo liittyessään olivat kilpailukyvyttömiä euroalueen muihin maihin nähden (koko euroalue on kilpailukyvytön muuhun maailman nähden) sementoivat kilpailukyvyttömyytensä euroalueen sisäisten tulonsiirtojen ja ulkoisen velkaantumisen avulla.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan. Mielestäni, jos talous kreikkalaisessa poliittisessa päätöksenteossa ratkaisisi, Kreikka eroaisi eurosta. Tämä siitä huoliomatta, että ero romahduttaisi jo käytännössä romahtaneen pankkisektorin, inflaatio kiihtyisi mahdottomuuksiin, Länsi-Euroopan pankkisektori kärsisi vakavan iskun ja muiden euromaiden ottamatta kreikkariskit lankeaisivat maksuun. Tätä eroa on valmisteltu tosin jo vuosia siirtäen taakkaa finanssisektorilta euromaiden veronmaksajien kannettavaksi.

Silti, jos katsotaan vain Kreikan näkökulmasta taloudellisesti perustellen, ero on väistämätön. Se on nopein tie, jolla Kreikka voi tehdä itsensä jälleen kilpailukykyiseksi. Vaikka Kreikka on jo käynyt läpi raskaan sisäisen devalvaation, tarvitaan edelleen lisäkeinoja jolla Kreikka voi rakentaa uudelleen itsensä. Tarvitaan kilpailukykyinen hinta, vakaa yhteiskunta ja toimiva elinkeinolainsäädäntö. Kaikissa näissä Kreikalla on edelleen raskaasti tekemistä.

The Econimist kysyi lukijoiltaan, pitäisikö Kreikan erota eurosta. 51 % vastasi Kyllä ja 49 % vastasi Ei. Mielipideilmasto on kääntymässä euron hajoamisen puolelle. Kokeilu, jossa taloudellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti hyvin erilaiset valtiot muodostavat rahaliiton, päättyy hajoamiseen. Haikailu liittovaltioon, jossa nämä eroavuudet voitaisiin tasoittaa, on mieletön.

Pitkään on puhuttu Turkin EU-jäsenyydestä. EU on haalimassa jäseniä, jotka poikkeavat yhä enemmän kaikissa suhteista sen ydinvaltioista. Turkki on maa, jonka talous poikkeaa hyvin äärimmäisellä tavalla esimerkiksi Saksasta. Saksan talouskasvu viimeisinä kahtena vuosikymmeninä on ollut noin yhden prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maa on nopeasti taantuva. Turkilla taantumiseen ei ole pienintäkään varaa, jotta se voisi säilyttää edes kohtalaisen yhteiskuntavakauden. Turkki on kasvanut viimeiset kymmenen vuotta tyypillisesti 5 – 12 % vuosivauhtia. Turkki on kehittyvä, ja sen on ehdottomasti säilyttävä myös sellaisena.

Kuitenkin, kuten yllä totesin EU:n lainsäädäntökoneisto ei läheskään aina suolla direktiivejään talouden ehdoin. Tuskin Turkki haluaisi tai pystyisikään soveltamaan kaikkia mielettömyyksiä lainsäädäntöönsä. EU:sta tulee väistämättä yhä hajanaisempi ja riitaisampi mitä heterogeenisempi sen jäsenistö on.

Koskee Suomea vain hiukan

Palkansaajien Tutkimuslaitos PT ennustaa tuoreimmassa ennusteessaan tälle vuodelle 1,9 % BKT:n kasvua. Ensi vuonna kasvetaan jo 2,6 % vauhtia. Kivasti siis menee.

Katsotaanpa mitä mieltä ovat yritykset. Tässä EK:n suhdannebarometrin yleiset suhdannenäkymät sisältäen teollisuuden ja rakentamisen.

Kuva 1. Yleiset suhdannenäkymät teollisuudessa ja rakentamisessa.


Suhdannenäkymät heikkenivät siis teollisuudessa ja rakentamisessa viime vuoden lopulla jyrkemmin kuin ”Ei koske Suomea” -vuosina eli 2007 – 2009. Vuonna 2009 BKT laski ennätykselliset -8,4 %. Vuoden 2008 syksyllä ennustajat ennustivat vuoden 2009 kasvuksi 1 – 3 %. Kymmenen prosenttiyksikön virhe ennusteessa on jo aika kunnioitettava. Tekevälle sattuu.

Nyt tunnustetaan, että saattaa se muun maailman suhdanteet sittenkin koskea Suomea, mutta äärimmäisen niukasti kuitenkin. Virallisesti taantumassa ovat mm. seuraavat EU-maat: Belgia, Hollanti, Tanska, Britannia, Italia, Espanja, kreikka, portugali, Irlanti, Slovenia. Nämä ovat myös sukeltamassa taantumaan: Ruotsi (muita jyrkemmin), Saksa, Itävalta sekä näiden mukana myöhemmin lähes kaikki EU-maat lukuun ottamatta luonnollisesti Suomea. Vuoden 2011 viimeisellä eli tuoreimmalla tilastoidulla kvartaalilla euroalue kokonaisuudessaan taantui 0,1 %. Euroalue on todennäköisesti jo virallisesti taantumassa.

Mikä onni meillä jälleen kerran onkaan, kun muun maailman meno ei koske meitä. Ei vaikka kaikki tärkeimmät kauppakumppanit vajoavat taantumaan. Joku ilkeä voisi kysyä, millaisella järjen juoksulla näitä ennusteita laaditaan.

Sisäinen devalvaatio on mahdollinen

Nettokeskipalkat yksityisellä sektorilla Kreikassa laskivat vuonna 2011 22,5% tippuen 16180 eurosta 12530 euroon OECD:n mukaan. Saksan tasoon nähden nettopalkat yksityisellä sektorilla ovat nyt Kreikassa alle puolet. Bruttopalkat tippuivat 20457 eurosta 15729 euroon eli 23,1%. Tilaston mukaan Kreikka oli ainoa maa 34 maasta, jossa brutto- ja nettopalkat laskivat.

Joten päättelemme tästä, että kyllä se paljon puhuttu sisäinen devalvaatio on mahdollinen länsimaissakin. Se vain voi toteutua äärimmäisessä hädässä kun kaikki on jo ympäriltä romahtanut. Jos järjen valo meillä vielä hiukankin väpättäisi, ymmärtäisimme, että se olisi sittenkin loppujen lopuksi kaikkien kannalta helpompi ja parempi, että antaisimme myös palkkojen joustaa talouden mukana sen sijaan, että sementoisimme palkat jäykillä työlainsäädäntösitoumuksilla kaikissa olosuhteissa johonkin tasoon.

Talouden kannalta olisi paljon parempi kriisioloissa että palkat joustavat kuin että ainoastaan työpaikat joustavat lisäten rajusti työttömyyttä. Valitettavasti, tuo järjen valon heikko lepatus voi syttyä ainoastaan totaalisen katastrofin kautta. Kreikka on tästä hyvä esimerkki.

Matti Vanhanen: W-mallinen lama vältettiin

Vuonna 2010 tuolloinen pääministeri Matti Vanhanen uskoi, että silloisella EU:n kriisirahoituspaketilla vältettiin uuden eli w-mallisen laman syntyminen juuri voitetun taantuman jälkeen. Ajattelin tuolloin, että se on sitten siinä W-lama. Olihan Jyrki Katainen antanut aiemmin surullisen kuuluisan "Ei koske Suomea" -lausuman. Odotin uuden taantuman tulevaksi jo aikaisemmin. Tarvittiin kuitenkin kahden vuoden odotus.

Viimeisten tilastojen mukaan Italia, Espanja ja Iso-Britannia ovat jälleen taantumassa. Niiden BKT on laskenut kaksi neljännestä peräkkäin. Luvut eivät ole pahasti negatiivisia missään, mutta näyttää siltä, että koko euroalue on luisumassa taantumaan.

Suomi velkaantunut 2000-luvulla euroalueen toiseksi nopeiten

EKP tilastoi euroalueen rahoitusinstituutioiden (monetary financial institutions) yhteen kootun taseen (Aggregated balance sheet). Tämä tase ei pidä sisällään eurosysteemiä (excluding the Eurosystem). Poimin näistä taseista joulukuun 1999 taseen ja heinäkuun 2011. Näistä kahdesta tasekirjasta poimin kultakin euromaalta vastuiden loppusumman molempina ajanhetkenä. Pistin maat vastuiden kasvunopeusjärjestykseen.


Suomen velkaantumisvauhti yllätti

Sain seuraavan taulukon.

Euroalueen maiden rahoitusinstituutioiden vastuiden kasvunopeus prosenteissa aikavälillä 1999-2011. Summat ovat miljardeja euroja.

Velkaantumisen nopeusjärjestys euroalueella on: Irlanti, Suomi, Espanja, Kreikka, Hollanti, Italia, Portugali, Ranska, Itävalta, Luxemburg, Belgia, Saksa. Irlanti, Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat tulleet tunnetuksi akuutista jo kaksi vuotta jatkuneesta finanssikriisistä. Suomi ja Hollanti eivät ole olleet otsikoissa negatiivisessa valossa.

Suomen korkea asema yllättää. Suomen virallinen julkinen velka on muihin euromaihin nähden matala. Kotitalouksien velkaantumisaste (noin 120%) on ohittanut 1990-luvun huipun, mutta sekin on varsin matala verrattuna maailman velkaisimpien kotitalouksien Tanskan ja Hollannin (350% ja 290%) absurdeihin lukemiin. Miksi siis Suomi loistaa supervelkaantujana vaikka Suomen viralliset tilastot eivät näytä tulipunaista?



Ketkä ovat velkaantuneet kansantaloudessa

Velkaantujista Suomen kansantaloudessa yksi voidaan sulkea pois. Se on tuottava ja vientiä harjoittava teollisuus. Teollisuuden reaaliarvoiset investoinnit uuteen tuotantoon Suomessa ovat laskenee 1980-luvulta tasaisesti ja laskevat edelleen. Poistuva teollisuus ei voi velkaantua täällä. Todennäköisesti kaikki muut toimijat (kotitaloudet, julkinen sektori) velkaantuvat vauhdilla.

Julkinen sektori on arvoitus. Se on arvoitus siksi, että viralliset tilastot kattavat vain pienen osan julkista sektoria. Kun kunnat investoivat vuokra-asuntotuotantoon, ne tekevät sen itsenäisen yhtiön kautta. Tämän yrityksen velka ei näy julkisessa velkatilastossa vaikka se taatusti on julkista velkaa. Siksi me emme tiedä, mikä on suomen julkisen sektorin velkaantumisaste. Se on vain varmaa, että se on hyvin paljon suurempi kuin viralliset tilastot antavat ymmärtää.

Suomi ja Hollanti ovat euroalueen tähtisuoriutujia. Suomi velkaantuu lähes nopeinta tahtia maailmassa, ja Hollannin kansatalous on kokonaisuutena velkaantunein tai lähes velkaantunein maailmassa. Tämä kertonee aika karua kieltä Länsi-Euroopan nykytilasta. Ainoastaan Saksan peruslinja poikkeaa hieman yleisestä järjettömästä velkaantumisrallista.


Velkaantumisella ostetaan bruttokansantuotteen kasvua

Kun Länsi-Euroopan teollinen selkäranka on murtunut, kasvu on haettava muualta. Jäljelle jäävät kotitaloudet ja julkinen sektori. Kasvu on saatava aikaan näillä. Kasvu vaatii julkisia investointeja ja kotitalouksien kulutusta. Kaikki tämä tehdään velaksi. Jäykkä oligopolistinen ja julkisen vallan tassun alla oleva asuntotuotanto ei jousta kysynnän kasvun mukana. Syntyy asuntokuplia. Asuntokuplat ovat tosiasia kaikkialla Länsi-Euroopassa, mutta osassa Länsi-Eurooppaa (esim. Suomi) ne eivät vain ole vielä puhjenneet.

425 % velkamäärän kasvulla saavutettiin siis 45 % bkt:n kasvu.

Suomen bruttokansantuote kasvoi aikavälillä 2000 – 2011 45 %. 425 % velkamäärän kasvulla saavutettiin siis 45 % bkt:n kasvu. Luvut ovat järisyttäviä, suorastaan epäuskottavia. Keskimäärin euroalueella meni hieman paremmin. 210 % velan kasvulla saavutettiin 43% bkt:n kasvu. Todennäköisesti kehitys on se, että yhä suuremmalla velkamäärän kasvulla saavutetaan yhä pienempi bkt:n kasvu. Tämän määrää jo korkomenojen kasvu. Ei tarvita minkäänlaista mielikuvitusta kuvitella se, että tämän menon loppu on lähellä koko Länsi-Euroopassa – ei siis pelkästään Kreikassa.

Espanjan, Japanin ja Suomen pörssit suoriutuvat heikosti

Noin vuosi sitten Euroopan velkakriisi puhkesi jälleen akuuttiin vaiheeseen. Maailman pörssit reagoivat kaikki. Mutta eivät lainkaan yhtäläisesti. S&P 500 ryppy alas jäi suhteellisen vähäiseksi ja indeksi on toipunut tästä täysin. S&P on nyt korkeimmilla tasoillaan sitten finanssikriisin puhkeamisen.


Neljä ryhmää

Näyttää siltä, että vuodessa eri pörssien indeksit ovat jakautuneet neljään ryhmään suoriutumisen mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä ovat toipujat. Näitä ovat mm. S&P 500 ja Ruotsin pörssi-indeksi.

$SEDOW = Dow Jones Sweden Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index


Toiseen ryhmään kuuluu pörssit jotka ovat jonkin verran toipuneet, mutta eivät täysin. Tähän ryhmään kuuluvat mm. Saksa ja Venäjä.

$DEDOW = Dow Jones Germany Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

Kolmanteen ryhmään kuuluvat esimerkiksi Suomen OMXH, Japani ja Espanja. Näiden pörssien toipuminen on ollut heikkoa tai ne eivät ole toipuneet lainkaan.

$ESDOW = Dow Jones Spain Stock Index, $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

$JPDOW = Dow Jones Japan Stock Index (EOD), $FIDOW = Dow Jones Finland Stock Index, $SPX = S&P 500 Large Cap Index

Aivan omassa yksinäisessä ryhmässään on Kreikan pörssi. Pörssi on ollut yhtäjaksoisessa alamäessä jo kaksi vuotta eli siitä lähtien kun Euroopan finanssikriisi puhkesi ensimmäiseen akuuttiin vaiheeseen sitten subprime-kriisin 2009. Tässä ryhmässä ei taida Kreikalla olla paljon seuralaisia.

Se että Japanin ja Espanjan pörssit eivät ole toipuneet, ei yllätä. Espanjassa finanssikriisi on ollut päällä koko ajan ja Japanin lamautti pahasti Tsunamionnettomuus. Mutta miksi Suomen pörssi kuuluu tähän ryhmään? Ja erityisesti miksi Ruotsin pörssin ja Suomen pörssin suoriutuminen on ollut viimeisen vuoden aikana niin erilaista? Tämä on minusta aika yllättävää. Muodostuuhan OMXH:n yrityskanta pääosin kansainvälisesti menestyvistä suuryrityksistä.

Joltakin osin tilannetta saattaa selittää seuraava kuva.

NOK = Nokia Corp.

Muilta osin en osaa asiaa selittää. Uskon kuitenkin, että tämä OMXH:n heikkous saattaa jatkua.