Sipilän
hallitusohjelma toteaa: ”Verotuksemme on ennätyskireää.
Kilpailukykymme ei kestä enää korkeampaa veroastetta, joten sen
kiristäminen ei ole mahdollista. Toisaalta tässä tilanteessa emme
voi sitä keventääkään. ”
Miksi tässä
tilanteessa työn verotusta ei voisi keventää? Tämä on sama kuin
sanoisi, että tässä tilanteessa meillä ei ole vara pienentää
työttömyyttä eikä lisätä taloudellista toimeliaisuutta eli
kasvua.
EU-alueella
työttömyyden verojoustoksi on saatu lukema 0,32. Tämä tarkoittaa,
että toteutettavan yhden prosenttiyksikön ansioverotuksen
kevennyksen vaikutus työttömyysasteeseen olisi noin
prosenttiyksikön kolmannes.
http://retro.tek.fi/tek-lehti/TEK-TA503/503s22.pdf
Koska työn
verotuksen alentaminen ei maksa itseään takaisin kokonaan
talouskasvulla, on julkisen sektorin säästöjä kiihdytettävä.
Tämä on voimakkain mahdollinen satsaus tulevaisuuden
kasvupotentiaalin parantamiseksi, kuten totean blogini jutussa
http://tarinoitataloudesta.blogspot.fi/2012/11/liikalihavuus-tappaa-myos-kansakunnat.html.
Vanhoilliset vasemmistoekonomistit kiinnittävät julkisen sektorin
säästöissä kaiken huomion ainoastaan lyhyen aikavälin negatiivisen kasvuvaikutukseen. Kasvun lisäksi julkiset säästöt
parantavat ihmisoikeustilannetta sitä enemmän mitä laajempi
julkinen sektori järjestelmässä on. Ääriesimerkkeinä tästä ovat vasemmistososialistiset Maon Kiina ja Pol Potin Kambodža.
Me emme
yksinkertaisesti pärjää enää sillä, että USAn ja
Länsi-Euroopan vanhoillisvasemmisto ylistää
vanhoillissosiaalidemokraattisen yhteiskuntajärjestyksemme
ylivertaisesti maailman parhaaksi aivan kuten se piti ennen
vasemmistososialismin romahdusta Neuvostoliittoa ja Maon Kiinaa
paratiisina. Punavajakkien, oli nämä sitten Paul Krugmanin kaltaisia vasemmistoekonomisteja tai muita,
ylistystä ei voi syödä.