Vuonna 2012 maailman
tavarakaupan volyymin kasvu putosi alle puoleen vuosien 1993-2013
keskiarvosta. Sen jälkeen maailman tavarakauppa on pysynyt
alamaissa. Länsi-Euroopan pitkittynyt lama ja USA:n historiallisen
hidas toipuminen ovat merkittävimmät syyt maailmankaupan
hidastumiseen. Graafi 1 kuvaa tilannetta vuoteen 2013 asti.
Kuva 1. Maailman
tavarakaupan volyymin kasvu ja maailman BKT:n kasvu vuosina 2005 –
2013. (WTO)
Kuvaajasta 1
nähdään, että vuodesta 2012 lähtien maailmankaupan kasvun ja
BKT:n kasvun suhde on poikkeuksellinen. Normaalisti maailmankauppa
kasvaa selvästi nopeammin kuin maailman BKT. Vuodesta 2012 lähtien
nämä ovat kasvaneet käsikädessä.
Seurauksena tästä raaka-aineiden hinnat ja kehittyvien maiden valuutat ovat romahtaneet. Kehittyvät maat ovat riippuvaisia maailmankaupasta. Maailmankaupan hyytyminen on johtanut kehittyvien maiden kasvun tyrehtymiseen ja osassa maita taantumaan. Kuvassa 2 on Brasilian ja Venäjän tilanne.
Seurauksena tästä raaka-aineiden hinnat ja kehittyvien maiden valuutat ovat romahtaneet. Kehittyvät maat ovat riippuvaisia maailmankaupasta. Maailmankaupan hyytyminen on johtanut kehittyvien maiden kasvun tyrehtymiseen ja osassa maita taantumaan. Kuvassa 2 on Brasilian ja Venäjän tilanne.
Kuva 2. Brasilian ja
Venäjän osakemarkkinoiden indeksit vuosina 2008 – 2015.
Kuva 3 näyttää
kuinka kauniisti maailmankaupan kasvu noudatti ennustettuna
kasvukäyrää aina vuoteen 2008 asti. Sitten tuli romahdus eikä
paluuta enää entiseen kasvuun tullut. Länsimaiden kulutuksen kasvu
aina vuoteen 2008 oli maailmankaupan kasvun moottori. Tämä moottori
yksinkertaisesti leikkasi kiinni vuonna 2008.
Kuva 3.
Maailmankaupan volyymi vuosina 1990 – 2013. (WTO)
Uskon vakaasti, että
todistamme parhaillaan historiallista muutosta, joka on verrattavissa
sosialismin maailmanlaajuiseen romahtamiseen 1990-luvun alussa.
Länsimaat on menettävässä lopullisesti ja pysyvästi
maailmantalouden hegemoniansa. Kiina on noussut maailman suurimmaksi
taloudeksi (PPP).
”Todistamme parhaillaan historiallista muutosta, joka on verrattavissa sosialismin maailmanlaajuiseen romahtamiseen 1990-luvun alussa. Länsimaat on menettävässä lopullisesti ja pysyvästi maailmantalouden hegemoniansa.”
Maailmankauppa ei voi enää luottaa länsimaiden vetoon. Kehittyvien maiden on noustava maailmankaupan vetureiksi. Näistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole siihen. Siksi maailmankaupan matalasuhdanne voi olla oletettua sitkeämpi, ja siksi raaka-aineiden hinnat voivat polkea oletettua pitempään matalalla tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti